Kaikki muu kyllä kelpaa. Hesekiel joutuu jälleen välittämään ikävän totuuden tarinan muodossa. Tarinan Ohola ja Oholiba tarkoittivat Samariaa eli Luvatun maan pohjoisia alueita, joiden pääkaupunki Samaria oli ja Jerusalemia, joka oli eteläisten Juudan sukukuntien alueen pääkaupunki. Israelhan oli jakautunut kahteen osaan, pohjoiseen Israeliin ja eteläiseen Juudaan. Kumpikin kaupunki etsi hyväksyntää ja apua kaikkialta muualta, mutta ei Jumalalta. Kaupunkien ihmisten moraalittomuus ylti niin pitkälle, että he jopa uhrasivat pakanoiden tavoin omia lapsiaan epäjumalille (jae 37). Jumalan kansan moraali oli siis läpeensä vääristynyt.
Jumala sanoi suoraan, että kyseessä on Jumalan pettämisestä ja uskottomuudesta Jumalaa kohtaan samalla tavalla kuin haureus on uskottomuutta ihmispuolisoa kohtaan. Ainut hyvä asia, mikä tuosta seurasi, oli luvun lopun mukaan se, että Samaria ja Jerusalem lopulta joutuisivat vastaamaan teoistaan, sovittamaan syntinsä ja tulisivat tietämään, kuka heidän Jumalansa todellisuudessa on.
Epäoikeudenmukainen vai jalo ja antelias? Jos saamme palkkaa sen verran, mitä työnantajan kanssa on alun perin sovittu, onko väärin, että myöhemmin työt samoissa tehtävissä aloittanut saakin saman palkan kuin me? Vertauksessa viinitarhan työmiehistä ja isännästä isäntä osoittaa erikoista jaloutta ja anteliaisuutta, joka voi tuntua jopa epäoikeudenmukaiselta Isäntä haluaa, että joka ikinen hänen tavoittamansa työmies tulee hänen viinitarhaansa töihin, vaikka vain päivän viimeisen työtunnin ajaksi. Ja palkka on sama kuin aamuvarhaisesta viinitarhassa raataneille! Vertauksen tarkoitus ei taida olla opettaa palkanmaksun perusteita vaan jotain aivan muuta.
Jumala on niin hyvä, että hän haluaa kaikkien pelastuvan ja pääsevän oikean elämän makuun, Jumalan yhteyteen. Vaikka mukaan hoksaisikin lähteä vasta aivan viime hetkellä. Tuo jos mikä on puhdasta hyvyyttä! Kuka voi enää tällaisen kuvan ja totuuden jälkeen väittää, että Jumala ei olisi hyvä? Jälleen Jeesus mursi vääristyneitä käsityksiä Jumalasta.
Heli