”Te ihmiset olette lampaitani, lampaita minun laitumellani. Minä olen teidän Jumalanne, sanoo Herra, Herra.” (jae 31)
Luvun alussa on tuttu kertomus rammasta miehestä, joka pantiin joka päivä temppelin portille kerjäämään. Sosiaaliturva piti siis itse ansaita. Saikohan hän riittävästi, olikohan saadulla tuotolla muitakin jakajia, riistettiinköhän rampaa miestä? Ilmeisesti jokin tuki- ja liikuntaelinten toimintaan vaikuttava vamma hänellä oli, kun ei pystynyt itse liikkumaan. Vamma oli ollut hänellä syntymästä saakka.
Rampa mies pyysi almua, sitä hän ei Pietarilta saanut. Mutta sai enemmän Pyhän hengen vaikutuksesta. Almuunkin hän olisi ollut tyytyväinen, mutta mies parani. Parantuminen oli sekin yli ja enemmän kuin ehkä välttämättömän verran. Miehen kerrotaan hypähtäneen pystyyn ja hän hyppelehti matkalla temppeliin (8). Pelkkä hitaasti palautuva, rauhallinen kävelykykykin olisi ehkä riittänyt, mutta jalat toimivat hyppimiseen asti välittömästi.
Jumala on rikas antaja. Olemmeko saaneet enemmän kuin olemme odottaneet? Mitä tänään pyydät, ole rohkea! Harjoitellaan pyytämään enemmän kuin välttämättömän verran.
Pirkko