Kun Jeesus saapui Jerusalemiin hän meni temppeliin. Siellä hän kaatoi rahan vaihtajien ja kauppiaiden pöydät ja ajoi heidät pihalle. Jeesus oli vihainen siitä miten paikasta, minkä piti olla kansoille rukouksen huone oli tullut kuin rosvojen luola. Temppelillä oli useita eri sisäpihoja joihin pääsivät sisemmille lähimmäksi liitonarkkia pääsivät vain papit ja ulommille juutalaiset miehet ja naiset. Vierasmaalaiset jotka eivät olleet juutalaista syntyperää jäivät kaikkein ulkomaiseen pihaan rukoilemaan ja kohtaamaan Jumalaa. Nyt kuitenkin aluetta käytettiin kauppapaikkana jossa haettiin taloudellista etua toisten kustannuksella ja heidän halullaan uhrata Jumalalle ja näin häirittiin ei juutalaisten mahdollisuutta kohdata Jumalaa temppelissä. Paikka joka oli Jumalalle erityisesti pyhitetty oli otettu markkipaikaksi. Jeesuksen reaktio kuvaa kuinka tärkeä asia tämä on Jumalalle. Mietin miten omassa elämässä on myös tärkeä pitää kiinni siitä, että se mikä on omistettu erityisesti Jumalan kohtaamiselle kuten Raamattu, seurakunta tai hengellinen työ ei muutu ajan saatossa markkina paikaksi tai oman edun ajamisen välineeksi vaan saa pysyä Jumalan kohtaamisen paikkana kaikille.
Jeesus kirosi viikunapuun kun siinä ei ollut hedelmää ja seuraavana päivänä se oli kuihtunut juuriaan myöten. En tiedä oliko tällä jotain suurempaa vertauskuvallista merkitystä, mutta minulle kohta kertoo siitä miten Jumala vastaa epätavallisiin pyyntöihinkin. Niin ihmissuhteisiin, autoon, vaatteisiin, mieluisiin tekemiseen, aikatauluihin, säähän tai vaikka kasveihin liittyviin rukouksiin Jumala voi vastata. Mikään ei estä rukoilemasta vaikka banaanikärpäsistä eroon pääsemistä : )
Elli