Voi kai ajatella niin, että Israelin kansan vaiheet kuvastavat ihmiselämää yleisestikin Jumalan näkökulmasta. Välillä ihminen on lähempänä Jumalaa ja välillä kauempana Jumalasta. Joskus olen ajatellut, että ihmisen hengellinen elämä saattaa muistuttaa sinikäyrää, joka menee ylös ja alas aaltoliikkeenä koordinaatistossa.
Paavalilla oli suru ja tuska omasta kansastaan (Room. 9:1-5). Onko meillä suru ja tuska omasta kansastamme ja maastamme? Aika monella taitaa olla. Ajattelen niin, että Jumala lähettää jokaiseen hetkeen ja aikakauteen ihmisiä, jotka elävät lähellä Jumalaa. Heitä Jumala käyttää muistuttamaan ja rohkaisemaan ihmisiä, jotka ovat kauempana Jumalasta, että aina voi palata Jumalan luo ja hänen yhteyteensä.
Yksittäisinä ihmisinäkin olemme hengellisessä elämässämme erilaisissa tilanteissa ja vaiheissa: välillä menee paremmin ja välillä heikommin. On todella tärkeää, että kuljemme toistemme vierellä ja kannustamme ja rohkaisemme toisiamme. Turhaan siitä ei muistuteta niin monessa paikassa Raamatussa (esimerkiksi Room. 14:19, 15:2; 1. Tess. 5:11; Hepr. 3:13, 10:24-25, 12:1-3).
Pekka