Kosto, kärsivällisyys ja hyvyys. Profeetta Naahum toimi 600-luvulla ennen ajanlaskun alkua ja ennusti maailmanvalta Assyrian tuhon. Ja tosiaan, Assyria tuhottiin pian Naahumin kirjoitettua ennustuksensa. Assyria oli hiukan ennen tuhoutumistaan levittäytynyt niin laajalle, että se oli valloittanut Juudan ja Samarian ja jopa muinaisen Egyptin pääkaupungin Theban (maininta Naahum 3:8). Minua hämmästyttää se, miten luontevasti Naahum tuo esiin Jumalan hyvin vastakohtaiset ja erilaiset piirteet peräkkäisissä lauseissa: Jumala vihaa vihollisiaan ja kostaa heille. Heti perään Jumala on hyvä ja kärsivällinen turvapaikka niille, jotka luottavat häneen.
Olemme niin Jumalan hyvyyden ja armon opetuksen kyllästämiä, että Jumalan ehdoton oikeudenmukaisuus ja viha unohtuvat helposti meiltä kokonaan. Jumala on edelleen sama kuin hän oli silloin, kun hän loi maailman, karkotti Aadamin ja Eevan paratiisista ja antoi suuren tulvan tuhota sen aikaisen maailman. Jumala on nyt sama kuin silloin, kun hän pelasti Nooan ja tämän perhekunnan vedenpaisumuksen keskellä tai Danielin leijonien luolassa.
Jumala puolustaa luotujaan. Hän rakastaa omiaan, meitä, sinua ja minua. Hän ei kuitenkaan jätä rankaisematta väärintekijää eikä kostamatta vihollisilleen. Siksi Jumala tuli itse Jeesuksessa maan päälle, ja otti rangaistuksen ylleen, meidän puolestamme.
”Ettekö te luota Herraan?”, kysyi Naahum (1:9). Kun ympärillä räiskii sota ja omakin turvallisuudentunne järkkyy, alamme tarvita Jumalaa. ”Hyvä on Herra, turvapaikka hädän päivänä.” (1:7). Aikamoisen ajankohtaista puhetta meillekin.
Työstä palkka – myös hengellisestä. Hengellisestä työstä kuuluu saada yhtä lailla palkka kuin mistä muustakin työstä. Sen vuoksi on aivan paikallaan antaa kymmenyksiä tai muu määrä omastamme omantuntomme ja mahdollisuuksiemme mukaan seurakuntaan ja lähetystyöhön. Ilman niitä emme saisi sitä hengellistä hyvää ja kunnon evästä, mitä meillä on nyt mahdollista saada esimerkiksi Kohtaamispaikassa. Sunnuntaisin lähden kirkosta kohti uutta viikkoa hyvin ravittuna ja rohkaistuna. Välillä olen paikan päällä, välillä netissä Zoomin välityksellä ja ihme, kumpikin toimii! Pelkkään nettikirkkoon en kuitenkaan haluaisi jäädä. Niin lähellä ovat korona-aikojen tiukat kokoontumisrajoitukset mielessä ja se ahdistava tunne, kun yhteys jäi pelkkien verkkoyhteyksien varaan.
Heli