Loppuviikon vieraskynässä on Hanna.
Tämän luvun teemasanaksi nousee “odottaminen”. Monessa kohtaa Nooa odottaa, kyselee ja testaa ja taas odottaa. Jossakin vaiheessa odotus loppuu ja pelkkien vuorenhuippujen sijaan näkyy jo kuiva maa.
Mikä asia sinulla vaatii odottamista? Mikä asia vaatii kärsivällisyyttä, kun näyttää siltä, että Jumala ei anna vielä vastaustaan? Voi olla, että vuorenhuippujen lailla näet jo vähän siitä, mitä Jumalalla on sinulle luvassa, mutta odotat, että vastaus tulee kunnolla esiin.
Näissä mietteissä saamme turvautua siihen tietoon, että Jumala on ajoituksen mestari. Hän tietää paljon meitä paremmin, milloin odotus saa tulla päätökseen. Joka tapauksessa, Hän on yhtä paljon läsnä odotuksessa, kun vastauksen antamisessakin.
Joskus evankeliointi- tai lähetystyössä korostetaan “uskoon tuloa” ja ajatellaan, että kaikki on hyvin kunhan ihminen kokee kääntymyksen. Johannes puhuu tässä kuulijoilleen kuitenkin jostain syvemmästä, kuin kääntymyksestä. Hän puhuu mielen muutoksesta. Johannes kutsuu kansaa parannukseen, joka ei ole tekninen suoritus vaan sellainen, joka muuttaa elämän suunnan ja näkyy “hedelminä, joissa kääntymys näkyy.”
Ajattelen, että Johanneksen ja (kohta evankeliumissa näyttämölle astuvan) Jeesuksen esimerkin mukainen opetus parannuksen teosta on hyvä esimerkki meille. Kääntymyksen kautta Jeesus kutsuu meitä matkalle, jossa Hän saa tulla kuninkaaksemme pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Jeesuksen läheisyydessä elämästämme paljastuu niitä osa-alueita, missä Hän ei ole vielä saanut kuninkaan paikkaa. Joka päivä saamme tehdä parannusta, eli kääntyä Jeesuksen puoleen ja tunnustaa, että emme selviä ilman häntä. Jeesus lupaa ottaa meidät aina vastaan armolla ja totuudella. Näin ollen parannuksen teko on itse asiassa Jeesuksen parannettavaksi tulemista.
Hanna
