Jaakob on yksin keskellä erämaata, kenties yksin ensimmäistä kertaa elämässään, kun hän kohtaa Jumalan. Jälleen mietin samaa, kuin Iisakin kohdalla, mitä Jaakob mahtoi tietää ja ymmärtää Jumalasta? Paljon on ainakin vielä opittavaa, sillä hän luulee voivansa käydä kauppaa Jumalan kanssa sanoen “jos Herra on minun kanssani.. jos minä saan palata”.
Tietämättään Jaakob on nähnyt näyn, johon Jeesus viitta puhuessaan itsestään: Hän on tikapuut, joita pitkin enkelit kulkevat ylös, alas taivaaseen, ainoa tie Jumalan ja ihmisen välillä (Joh.1:51).
Keskustelin erään tuttuni kanssa siitä, mitä voimme oikeastaan ylipäätään tietää Jumalasta. Emmekö voi periaatteessa lukea Raamattua ja katsoa Jumalaa mistä näkökulmasta haluamme? Voinko silloin luottaa siihen, mitä luulen Jumalasta tietäväni?
Jumala ei ole tässäkään jättänyt meitä oman onnemme nojaan, vaan on antanut meille avuksi tarkan linssin: koko Raamattu, jopa sen ensimmäinen ja viimeinen sana viittaavat Jeesukseen, ja kaikki, mitä Jeesuksesta on kerrottu, kulkee kohti uhrautuvaa rakkautta ristillä ja kuoleman voittoa ylösnousemuksessa. Onkin ihmeellistä, että juuri ristinkuolema on Raamatun ja koko antiikin ajan historian tapahtumista yksi kaikkein varmimmin toteen osoitettavissa: on ainutkertaista, että meillä on niin monia aikalaisten ja silminnäkijöiden todistuksia ja vieläpä mainintoja myös ei-kristillisissä lähteissä, jotka kaikki todistavat yhdenpitävästi.
Jeesus sanoo, että se joka on nähnyt hänet on nähnyt Isän (Joh. 14:9). Meillä ihmisillä on monenlaisia ajatuksia ja mielikuvia Jumalasta, mutta voimme aina peilata näitä mielikuvia vasten Jeesusta, joka meidän vuoksemme otti hiljaa, rakastaen vastaan synnin ja kirouksen painon.
Rakas Jumala. On niin paljon sellaista, missä meillä ei ole vastauksia tai varmaa tietoa. Myös Raamatun äärellä joudumme usein kysymään, millainen sinä olet, mitä tahdot meidän sinusta ymmärtävän. Kiitos, että lähetit Jeesuksen meille kiintopisteeksi. Kiitos, että saamme ankkuroitua tänäänkin uhrautuvaan rakkauteesi.
Ada