Minua on aina puhutellut se, kuinka Jumala näkee tässä kertomuksessa Lean, ihmisen, jonka kaikki muut ovat työntäneet syrjään. Minun tulee helposti keskityttyä vain tarinan “päähenkilöihin” ja ajateltua, että muut jäävät Jumalan suunnitelmassa varjoon. Kuitenkin Jumala muisti Lootia, Ismaelia ja Eesauta ja piti heistä huolta, vaikka he eivät olleet tarinan keskiössä. Leasta, jolle omat perheenjäsenet ovat jättäneet pelinappulan roolin, tulee Juudan äiti ja Jeesuksen esiäiti. Ja hän toteaa “saan ylistää Herraa!”
“Eikö sydämemme hehkunut innosta..?”
Tämän on minulle on yksi rakkaista Raamatun jakeista. Mitä Jeesuksen läsnäolo saa aikaan. Miltä tuntuu, kun sana alkaa puhua suoraan sydämelle.
Jeesus ei jättänyt opetuslapsiaan vietyään työnsä ristillä päätökseen, vaan hän nousi kuolleista ja vieläpä palasi itse opettamaan heitä ja avaamaan heidän sydämensä kirjoituksille. Minulle tämä on puhunut kahta mielestäni tärkeää asiaa:
Ensinnäkin opetuslapset eivät opettaneet ja puhuneet ensimmäisille seurakunnille omasta viisaudestaan käsin, vaan Jeesus itse opetti heitä ja avasi heidän sydämensä ymmärtämään kirjoitukset (sen lisäksi, että saivat viisautta Pyhässä Hengessä). Jeesus oli juuri ennustanut, että hän kuolisi ja nousi kuolleista – ja sitten vielä tehnyt sen! Hänen auktoriteettinsa opettaa ja tulkita kirjoituksia on ylivertainen. Nämä seikat vahvistavat luottamustani Raamattuun: Jeesus itse viittaa Vanhaan testamenttiin ja osoittaa näin sen luotettavaksi. Hän myös itse laskee perustukset alkukristilliselle opetukselle, Uuden testamentin kirjeille ja keskeiselle viestille.
Rakas Jumala, sinä sytytät meihin ilon. Lea, joka oli jäänyt yksin ja syrjään lopulta ylisti sinua. Jopa kuoleman ja epätoivon keskelle sinä toit ilon ylösnousemuksesta. Kun sinun hyvyytesi ja suunnitelmasi avautuu meille, se saa sydämet hehkumaan innosta. Anna sydämiimme ilo sinussa!
Ada