Olen kommentoinut Filippiläiskirjeen 4. lukua 25.9.2014. Aika monta vuotta on sen jälkeen vierähtänyt. Silloin kirjoitin näin:
”Filippiläiskirjeen 4. luvun jakeet 4-8, jotka saattavat olla eniten siteerattujen raamatunkohtien joukossa, kuvaavat hyvin niitä vaikutuksia, joita läheisellä Jumalan ja ihmisen välisellä vuorovaikutuksella on: huolet vaihtuvat iloon, kiitokseen, rauhaan, totuuteen, kunnioitukseen, oikeuteen, puhtauteen, rakastettavuuteen, kauneuteen ja hyvyyteen. Voisi olettaa, että tällaiset asiat voisivat ”maistua” suurimmalle osalle ihmisistä. Monelle saattaa kompastuskysymykseksi muodostua se, että tässä on kyse Jeesuksessa Kristuksessa pysymisestä, jonka saa aikaan kaiken ymmärryksen ylittävä Jumalan rauha, joka varjelee ihmisen sydämen ja ajatukset. Pysymmehän me tänään tässä Jumalan todellisuudessa ja rauhassa?”
Tällä kertaa mietin lähinnä sitä, ettei tässä kohdassa puhuta mitään siitä, mitä ja miten Jumala vastaa konkreettisesti rukouksiimme ja pyyntöihimme. Ensisijaista on se, että saamme kokea Jumalan ymmärryksen ylittävää rauhaa elämäntilanteestamme riippumatta, kun jätämme huolemme hänelle.
Pekka