Haluaisitko olla uskonsankari? Jaakob eli Israel, iloitsi, kun sai nähdä vanhoilla päivillään poikansa Joosefin, jonka luuli kuolleen. Hän ei ollut uskoa todeksi, että sai myös nähdä Joosefin pojat Efraimin ja Manassen. Lastenlapset olivat Jaakobille osoitus Jumalan hänelle aikoinaan antaman lupauksen toteutumisesta: Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisistä tulisi suuri kansa ja siunaus koko maailmalle.
Jaakobkin näki vain osan, pienen vilauksen Jumalan maailmanhistoriaa muuttavan lupauksen täyttymisestä, mutta se riitti hänelle. Heprealaiskirje toteaa, että Raamatun esikuvat eivät päässeet näkemään lopullista, Jumalan heille antaman lupauksen täyttymistä Hepr. 11:38 – 39). He elivät uskosta, eivät näkemisestä. He luottivat, että Jumala, joka oli antanut heille lupauksensa, on luotettava ja täyttää lupauksen.
Uskonsankari kuulostaa hienolta ja tavoiteltavalta asialta. Mutta se on myös läpi elämän kestävää luottamuskoulua, jossa vastauksia ja tuloksia saa odottaa. Uskonsankariksi minusta eri ole. Jumala kuitenkin valitsee, kutsuu ja on uskollinen. Hän on kutsunut meidät luottamaan ja nojaamaan häneen koko elämämme: kaikki heikkoutemme, syntimme ja sairautemme. Ja heikon toivomme. Sen keskellä Jumala voi. Rukoillaan ja pyydetään toisia rukoilemaan kanssamme.
Elämän suurin kohtaaminen. Jaakob oli kohdannut elämänsä varrella kerran Jumalan kasvoista kasvoihin Se tapahtui, kun hän paini yön yli vieraan miehen kanssa (1. Moos. 32:25 – 29). Tämä tapahtui ennen kuin Jaakob kohtasi vihoittamansa isoveljen Eesaun vuosien pakomatkan jälkeen. Salaperäinen painikumppani siunasi lopulta Jaakobin ja Jaakob tunnisti, että oli kohdannut itse Jumalan, hänen kasvojensa enkelin, Kristuksen (vrt. Jes. 63:9). Näin Jumala voi kohdata meidätkin.
Heli