Minua mietityttää, miksi Jumala alussa huusi Moosekselle. Onko asia ollut niin tärkeä, vai onko hän ollut sen verran kauempana, että huutaminen varmisti Mooseksen kuulevan. Vuori oli niin korkea, että sen huippu oli pilvissä, joten on ehkä tarvittu kovaa ääntä. Oli niin tai näin, niin huutava Jumala ei meinaa käydä yhteen minun jumalakuvani kanssa.
Tämä luku onkin hurjaa luettavaa. Jumala on pyhä. Hän haluaa, ettei kenellekään jää epäilystäkään siitä, että juuri hän puhuu Moosekselle. Kaikkien on puhdistauduttava ja pidettävä välimatkaa. Jyrinää, savua, pilvi, torvet soivat ja maa järisi. Jumalan ääni jylisi. On vaikea kuvitella kaikkea tätä. Silti Jumala on edelleen sama. Hän on voimallinen ja pelottava. Tulee mieleen Matt. 10:26-28, kun Jeesus opettaa, ettei tulisi pelätä ihmisiä, vaan Jumalaa. Kuinka muistaisin, että luojani on minulle sekä rakastava Taivaan isi, että Pyhä ja pelättävä Jumala.
Huomasitko, että kirjeessä Heprealaisille on todella moneessa jakeessa viittaus Vanhaan Testamenttiin? Tämä kirje on suunnattu ihmisille, jotka ovat kuulleet Vanhan Testamentin kirjoja ja opetusta niistä. He tuntevat Jumalan sanan ja Paavali vetoaakin siihen, mikä heille on tuttua. Matteuksen evankeliumissa (13:52) kerrotaan Jeesuksen sanoneen: ”Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa”. Paavali oli tällainen henkilö. Hän oli fariseus, joka oli opiskellut lakia ja kirjoituksia parhaiden opettajien johdolla. Hänelle totuus aukeni, kun hän kohtasi Jeesuksen. Hän halusi, että kaikki heprealaiset näkisivät, kuinka kirjoitukset kertovat Jeesuksesta. Tämäkin kirje on osoitus siitä.
Anna