Lait luovat pohjan oikeudenmukaisuudelle ja tuovat turvaa yhteiskuntaan. Nämä lait kuulostavat osittain hämmentäviltä. Minun on vaikea käsittää, että orjiin liittyen on määräyksiä, koska olen oppinut, että jokaista ihmistä kohdellaan laissa tasavertaisena. Samoin vanhempiin liittyvät määräykset kuulostavat kummallisilla. Isän tai äidin lyömisestä tai kiroamisesta seuraisi kuolemantuomio.
Nämä lait eivät ole enää voimassa. Tämä on se vanha liitto, jonka Jeesuksen sovitustyö korvasi. Silti näistäkin säädöksistä voi oppia. Esimerkiksi sen, että isän ja äidin kunnioittaminen on Jumalan silmissä erityisen arvokasta. Se on ympäröivässä yhteiskunnassa vieras arvo, jota me voimme kuitenkin elvyttää.
Heprealaiskirjeessä kehotetaan jatkamaan sinnikkäästi loppuun saakka. On hyvä muistaa, että tämä kehotus on annettu Jeesukseen uskoville. Jatketaan rohkeasti, vaikka tulisi vastoinkäymisiä. Niitä ei voi välttää. Haasteiden ja ikävän tuntuisten asioiden keskellä kuitenkin kehotetaan pyhittymään ja varomaan, ettei katkeruus pääsisi ajatuksiin. Tämä on vaikeaa, mutta tärkeää.
Pari päivää sitten kirjoitin Jumalan pelosta, kun kansa kokoontui vuoren juurelle. Tässä muistutenaan samasta hetkestä. Nyt tilanne on toinen. Kuten Heprealaiskirjeen lukijat, mekin saamme olla erilaisessa suhteessa Isän kanssa. Meidän ja Jumalan välillä vaikuttaa sovitus ja saamme tulla hänen lähelleen ja elää ja iloita yhdessä enkeleiden kanssa. Huima ero aiempaan!
Mietin, että kristinusko on täynnä vastakohtia. Jumala on yksi ja kolme. Jumala on pelottava ja rakastava, oikeudenmukainen ja armahtava. Yhteys Jumalaan ja hänen seuraaminen on mahdollisuus, jota ei kannata torjua. Se on palkitsevaa ja tuo mukanaan kärsimyksiä. Jumala ei pakota ketään, vaan saamme itse valita haluammeko hänen tiimiinsä. Voisiko parempaa valintaa tehdä, kuin voittajan puolella oleminen?
Hän tulee vielä kerran ja laittaa kaiken kohdalleen. Sitä odotellessa ollaan uskollisia päivä ja hetki kerrallaan.
Anna