Tässä luvussa Jeesus on jo tuomittavana ja ylipapit ikään kuin niskan päällä. Pilatus maaherrana joutuu hankalaan tilanteeseen yhteiskunnan ja uskonnollisen paineen väliin. Tällaisia painetilanteita taitaa olla tänäkin päivänä sekä yksilöillä että yhteiskunnalla monen asian äärellä. Joissain asioissa yhteiskunta on taipunut painostajien vaatimuksiin, jotka ovat Jumalan Sanan kanssa ristiriitaisia. Jeesus, anna meille anteeksi. Rukoillaan niiden puolesta, jotka pitävät Sanaa julkisesti arvossaan.
Tässä luvussa päällisin puolin voittajina olivat Jeesuksen vastustajat. Oletetun voittajan puolella oleminen ei mielestäni toisi oikeutta lisäväkivaltaan ja häpäisyyn, jota sotilaat tuottivat vangitulle. Tuohduttaa moinen kurja käyttäytyminen. Jakeessa 54 sadanpäällikkö ja vartijat (olivat kai sotilaita hekin) tunnustivat Jeesuksen kuoleman jälkeen: ”Tämä oli todellakin Jumalan Poika!” Aamen, oikeassa olivat.
Jakeista 62 eteenpäin kerrotaan, että Jeesuksen haudalla asetettiin vartijat kuolleista nousemista estämään. Vartijat olivat käsittääkseni alan vahvoja ammattilaisia. Tehtäväksiantoon liittyi oletus, että opetuslapset tulisivat ryöstämään ruumiin. Jumalan Pojaksi tunnistetun uhrin kohdalla olisi voinut olettaa, ettei inhimillinen voima ja vahva ammattitaito ehkä riitä. Yrittivät silti.
Kiitos Jeesus, ettei sinua pidättele mikään inhimillinen este tai vartiointi, kun ylösnousemusvoimasi vaikuttaa. Näytä voimasi vaikutus tänäänkin, nosta ja kannattele yli inhimillisen logiikan. -Pirkko