Nämä määräykset puhdistautumisesta tuntuvat hurjilta, kunnes niitä pysähtyy todella miettimään. Tartuntataudeissa voi olla vaiheita, jolloin sairaus on aktiivinen ja tartuttaa, sekä merkkejä, joista tunnistaa, ettei sairaus tartu. Koronapandemia näytti meille, kuinka helposti sairaus leviää. Tässä tekstissä suhtaudutaan riskiin vakavasti.
Meidän yhteiskuntamme on todella yksilökeskeinen ja helposti tätäkin lukiessa alkaa miettiä, miltä nämä seuraukset sairastuneesta henkilöstä tuntuvat. Jumala kuitenkin arvostaa yksittäisten ihmisten lisäksi yhteisöjä ja yhteyttä. Jos jokainen voi olla turvallisin mielin siitä, että muut yhteisössä ovat puhtaita, niin se mahdollistaa läheisen kanssakäymisen. Sellainen on tavoittelemisen arvoista!
Tähän väliin todistus Pyhän Hengen johdatuksesta: Kuuntelen työmatkoillani satunnaisesti David Pawsonin Raamatun opetuksia. Olin aikonut katsoa ajoissa, mitkä Raamatun paikat minulla on seuraavana kommentoitavana, jotta voin kuunnella niiden opetusta. En kuitenkaan ollut muistanut katsoa ja niin aamun kiireessä vain aloitin uuden Raamatun kirjan. Olin kuunnellut jo kolmen luvun opetukset Apostolien teoista, ennen kuin avasin kommentoinnin ja huomasin, että kommentoitava alueeni alkaa juuri niistä! Ihmeellistä miten Henki voi toimia arjen kiireistä ja väsymyksestä huolimatta.
Tämä luku on Raamatussa erityinen, koska tämä sijoittuu aikaan, jolloin Jeesus ei enää ole maan päällä, mutta Pyhää Henkeä ei ole vielä vuodatettu. Apostolit odottavat, mitä seuraavaksi tapahtuu. He ovat nähneet Jeesuksen kirkkauden ja tietävät, että hän palaa jonain päivänä pilvissä. He tietävät, että heillä on tehtävä, mutta eivät vielä tiedä mitä tehdä. Niinpä he kokoontuvat yhteen, rukoilevat, lukevat pyhiä kirjoituksia ja odottavat. Viisas ratkaisu! He hakevat johdatusta Jumalan sanasta ja kuuliaisesti noudattavat sen tuomaa ohjausta. Tämä on ainoa kerta, kun Uudessa testamentissa heitetään arpaa. Myöhemmin se ei enää ole tarpeen, sillä Pyhä Henki asuu Jeesuksen seuraajissa ja johdattaa.
Minulle tämä luku puhuu siitä, että ihmisinä me tarvitsemme aikaa. Me emme ole heti valmiita uuteen, vaan tarvitsemme siirtymävaiheita. Opetuslapset saivat laskeutua pääsiäisen tapahtumista arkeen ja sulatella tapahtunutta, ennen kuin tuli Hengen aika. Itse olen kokenut monia mullistuksia elämässä. Niiden jälkeen on ollut hyväkin olla välitilassa, jotta olen ollut valmis uuteen, kun sen aika on.
Anna