Tämän viikon vanhan testamentin luvuista voimme lukea tavoista jotka ovat historiaa. Ja hyvä niin. Uuden testamentin luvusta voimme nähdä, mitä hyvää syntyy kun jätetään vanhat säädökset ja tavat taakse, vastustuksesta huolimatta, ja keskitytään siihen mikä on uskossa olennaista.
Uuden testamentin luvussa tänään monenlaisia ihmeitä. Näiden kertomusten äärellä itsensä ja oman toimintansa Jumalan valtakunnan hyväksi saattaa tuntea hyvin vähäiseksi, jopa mitättömäksi. Mutta kuten monesti elämässä muutenkin, tunne ja totuus ovat kaksi eri asiaa.
Tässä maailmassa elää paljon sokeita ja kuolleita. Hengellisesti tarkasteltuna. Mietin että meistä Jeesukseen uskovista jokainen on ollut jossain vaiheessa maallista elämäänsä hengellisesti sokea tai kuollut. Se että olemme saaneet näkömme takaisin ja jopa heränneet henkiin, on jokaisen kohdalla yhtä suuri ihme kuin tämän päivän uuden testamentin luvussa mainitut ihmeet.
Ja tämän lisäksi jokainen meistä, olemuksellaan ja tekemisillään, on mukana parantamassa muita sokeita, herättämässä muita kuolleita. Meistä jokainen on siis ihme, ja jokaisella meillä on Jumalan valtakunnassa ja tässä elämässä tärkeä tehtävä ja rooli. Kiitos Jumala!
Tomppa