Tämän päivän vanhan testamentin lukua lukiessa ensimmäinen ajatukseni oli: “onpa hyvä että uskoni ei velvoita minua kivittämään ketään hengiltä.” Seuraava ajatukseni liittyi raamatun kirjaimelliseen noudattamiseen. Jäädään hyvin itsepäisesti kiinni johonkin poimittuun sääntöön/sääntöihin ja koetetaan muuttaa ympäröivä maailma (lähimmäiset, seurakunta, kirkko, yhteiskunta) noudattamaan sitä/niitä.
Raamatusta poimittujen sääntöjen yksityiskohtaisesta noudattamisesta tulee toisille päähänpinttymä, pakkomielle, elämäntehtävä jne. Valitettavasti. Minusta näitä tapauksia on ihan liikaa.
Sääntöjen kanssa säätäessä unohtuu hyvän sanoman levittäminen Jeesuksesta, Jumalan rakastaminen yli kaiken ja lähimmäisen rakastaminen tasavertaisesti itsensä kanssa. Nämä tuovat tehtävää, tarkoitusta, rakennetta ja rajoja elämään aivan tarpeeksi.
Edellä mainitulla en tarkoita että raamatusta ei olisi hyötyä. Pikemminkin päinvastoin. Siitä enemmän huomenna.
Tomppa