Hyvän sanoman levittäminen Jeesuksesta, Jumalan rakastaminen yli kaiken ja lähimmäisen rakastaminen tasavertaisesti itsensä kanssa. Siinäpä tehtävää, tarkoitusta, rakennetta ja rajoja elämään. Jumala ei ole näissä jättänyt meitä näissä vain oman ymmärryksemme varaan, vaan antanut Pyhän Henkensä lisäksi myös Raamatun josta voi poimia yhtä sun toista hyödyllistä edellä mainittuja tukemaan. Tämän päivän vanhan testamentin luvussa kerrotaan yhdestä tavasta (maan lepovuosi) joka on nykymaailmassa varsin unohdettu.
Levosta kirjoitin muutama päivä aiemmin. Tällä kommenttiviikolla olen miettinyt kuinka paljon terveempiä olisimme jos ottaisimme levon merkityksen vakavammin. Niin päivittäin kuin viikottain ja jopa vuosittain, kuten tämän päivän tekstissä kerrotaan. Entä jos maa, jolle pitää antaa lepovuosi, olisikin vertauskuva siitä henkisestä resurssista joka antaa ravinnon että jaksat päivät niin töissä kuin työn ulkopuolella. Mitä jos oikeasti pitäisimme sapattivuoden joka seitsemäs vuosi?
Moni pitää sapattivuotta mahdottomana. Ei se ajatus minullekaan helppo ole. Kun omaa työhistoriaa ajattelee, niin tässä olisi ehtinyt pitää jo kolme sapattivuotta. Ja jokainen olisi ollut kyllä tarpeeseen, näin jälkikäteen tarkasteltuna. Mietin että kalliimmaksi niin taloudellisesti, henkisesti kuin fyysisesti on tullut itsepäisesti suorittaa uraa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Siinä on jäänyt hyvän sanoman levittäminen Jeesuksesta, Jumalan rakastaminen yli kaiken ja lähimmäisen rakastaminen tasavertaisesti itsensä kanssa toissijaiseen asemaan.
Onneksi Jumala on armollinen ja suuntaa voi aina muuttaa. Vietän tässä vapaapäivää töistä ja mietin/haaveilen/suunnittelen sapattivuotta raamatun lukemisen ohella 🙂
Tomppa