Tässä luvussa Mooses kehuskelee antamallaan lailla:
Minä opetan teille lain käskyt ja säädökset, kuten Herra, minun Jumalani, käski minun tehdä. Teidän tulee noudattaa niitä siinä maassa, jonka nyt menette ottamaan haltuunne. Noudattakaa niitä ja pitäkää ne, sillä ne ovat muiden kansojen silmissä osoitus teidän viisaudestanne ja ymmärryksestänne. Nämä lait kuullessaan kaikki sanovat: ’Miten viisas ja ymmärtäväinen tuo suuri kansa onkaan.’
Millä tavalla Mooseksen laki sitten erosi muista? Jos sitä vertaa vaikka kuuluisaan Hammurabin lakiin niin saamme asiasta jonkinlaisen kuvan. Suurimmat erot ovat ilmeisesti seuraavat:
- Mooseksen laki on sama kaikille, yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta
- Mooseksen laki ottaa huomioon teon tarkoituksen ja päämäärän. Hammurabin laki on kiinnostunut vain teosta itsestään.
- Mooseksen laki on myötätuntoisempi ja armeliaampi.
- Mooseksen laissa rikosten kohde on lopulta Jumala.
Näin tarkastelemalla Mooseksen laki kertoo meille aika paljon Jumalasta. Kun sitä vertaa muihin saman aikakauden lakeihin, se kertoo myös ihmisistä. Me olemme Jumalaan verrattuna kovempia ja taipuvaisempia syrjimään. Nykypäivän lait perustuvat pitkälle tähän juutalaiskristilliseen traditioon. Minua huolestuttaa se, että länsimaissa ei enää ajatella, että Jumala on kaiken yläpuolella. Se avaa oven mahdollisuudelle, että ihmisten luontaiset itsekkäät taipumukset tulevat esiin ja lait alkavat taas enemmän heijastamaan niitä.
Minusta on aina ollut kiinnostavaa se, että Jeesus ei voinut kotikaupungissaan tehdä voimatekoja. Hän ”vain” paransi muutamia sairaita. Se on aika laimeaa, kun vertaa vaikka niihin ihmeisiin, joista kerrotaan luvun loppupuolella. Syyksi kerrotaan ihmisten epäusko. Jeesus oli kasvanut heidän keskellään ja he tunsivat hänet lapsesta saakka. Hänen sisaruksensa ja äitinsä elivät vieläkin heidän keskellään. Tässä mielessä ei ollut ihme, että heidän oli vaikea uskoa Jeesuksen olevan enemmän kuin vain tavallinen rakennusmies.
Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteivätkö he olisi nähneet todisteita. Hekin kyllä tunnistivat Jeesuksen viisauden ja voiman. Ongelman ydin oli kysymyksessä: Mistä hän on saanut tämän kaiken? He eivät osanneet vastata tähän, mutta olivat kuitenkin varmoja, että vastaus ei ainakaan ollut Jumala. Näen tässä kaikuja nykypäivään. Meilläkin on taipumus ajatella, että Jumalan läsnäolo on aina jotain ihmeellistä. Jumala on kuitenkin läsnä myös tavallisessa, tutussa, jopa tylsässä arjessa. Hän myös käyttää tavallisia ihmisiä ja puhuu meille arkisten asioiden kautta. Jobin kirjassa on lause, joka kannattaa laittaa mieleen: ”Kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa”.
Marko