Jerikon valloitus, joka kuvattiin edellisessä luvussa, oli suuri menestys israelilaisille. Jumala oli ilmiselvästi heidän kanssaan ja auttoi yliluonnollisesti.
Israelilainen Aakan otti Jerikosta Herralle uhriksi kuuluvia aarteita, koska hän himoitsi niitä. Hän ikään kuin varasti Jumalalta, koska aarteet olivat Herralle kuuluvia. Tästä syystä Jumalan läsnäsäolo ja siunaus väistyivät israelilaisten yltä ja he jäivät omilleen. Tästä taas seurasi tappioita sodassa. Näennäisesti pienestä rikkomuksesta seurasi kymmenien ihmisten kuolema.
Joosua vaipui masennukseen: Jerikon valloituksen jälkeinen usko ja luottamus olivat tipotiessään. Hän ei enää luottanut, että Jumalalla on ratkaisua tilanteeseen. Tuossa tilanteessa ”Herra sanoi Joosualle: ”Nouse! Miksi makaat tuolla tavoin kasvot maassa?”
Jumala auttoi Joosuaa kaivamaan syyllisen esiin. Jumalan äärimmäinen pyhyys ilmeni ja syyllinen kivitettiin ja poltettiin. Jumala pyhyys on puhdasta ja pelottavaa. Se ei salli vääryyttä. Tästä tulee mieleen Ananias ja Safira: ”Kuinka saatoit ryhtyä tällaiseen tekoon? Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle.” (Ap. t. 5:5)
Nämä tuomiot tuntuvat äkkiseltään kohtuuttomilta. Haluan kuitenkin uskoa Jumalaan, joka ei salli vääryyttä eikä edusta lällyä pyhyyttä. Eihän hän muuten olisi oikeasti täydellisen hyvä.
Jumalan pyhyyteen liittyvät myös Paavalin ohjeet ehtoollisen viettämiseen. Pyhä tarkoittaa jotakin erotettua. Herran ateria on siis jotain muuta kuin tavallinen leipä ja viini. Se on Kristuksen ruumis ja veri. Jos Herran aterian pyhyyttä ei oteta huomioon, siitä seuraa tuomio: ”joukossanne on paljon heikkoja ja sairaita ja monet ovat jo nukkuneet pois.” (Jae 30) Olen taipuvainen mieltämään tämän niin, että syntiin sitoutumisen tähden Jumalan siunaava ja suojeleva käsi oli siirtynyt sivumalle ja nämä tuomiot ”pääsivät läpi”.
Tärkeää on huomata, että tämä ei ole mikään kadotustuomio, vaan kuritusta korinttilaisten iankaikkiseksi parhaaksi. (Jae 32). Edellä kuvatut tuomiot ovat siis tarkoitettu puhdistaviksi eikä kadottaviksi tuomioiksi.
Tätä on hieman vaikea ymmärtää ja siksi ehkä hyvä lopulta palata yksinkertaiseen lapsenkaltaiseen uskoon ja luottamukseen. Vasta uskoon tulleena olin seurakunnassa veljeni kanssa.
Kysyin häneltä: ”Voinkohan osallistua ehtoolliselle?”
Veljeni kysyi: ”Tarvitsetko Jeesusta?”
Minä: ”No joo.”
Veljeni: ”Sitten voit osallistua.”
Jumalan pyhyyden edessä tarvitsemme Jeesusta ja voimme iloiten ottaa vastaan pelastuksen lahjan. Jumala on hankkinut meille sen meidän Herramme Jeesuksen Krtistuksen ruumiilla ja verellä.
Topi