Korintin seurakunta tuntuu olleen oikein ongelma seurakunta, sen ongelmien käsittelyyn tarkoitetut kirjeistä kaksi ovat tulleet raamatun kanooniin. Kaikki Paavalin heille lähettämät kirjeet eivät ole säilyneet. Miksi juuri nämä kirjeet ja miksi juuri korintin seurakunta? Kirjeissä esiintyvät ongelmat tuntuvat yleisistä ongelmista, joihin ainakin itse olen törmännyt. Kirkon historian aikana on saatu varmasti paljon apua korinttilaiskirjeistä. En tiedä millä aikavälillä kirjeet on kirjoitettu, mutta se kamppaili eri aikoina hyvin erilaisten ongelmien vyyhdeissä. Se ollut mikään harmoninen ja ihanteellinen seurakunta. Jos olisin käynyt seurakunnassa eri aikoina, niin en tiedä millaisena olisin kokenut sen. Toisinaan jumalanpalvelukset olisivat olleet aika kaoottisia, kun kaikki olisivat puhuneet kielillä. Ehtoollisjumalan palveluksessakin jotkut olisivat olleet juopuneita. Osan seurakuntalaisen elämäntapakin olisi kauhistuttanut minua, joku eli äitipuolensa kanssa. Jotkut kävivät temppeli prostituoitujen luona. Toisena aikana seurakunta oli taas jakaantunut puolueisiin, toisena aikana taas seurakuntaan tuli hyviä puhujia, joita kiinnosti valta ja halu erottaa ihmiset pois apostolien opetuksesta ja johtajuudesta. Seurakunta oli monella tapaa keskeneräinen. Sellainenhan olen itsekin ja me seurakuntana. Näihin eri ongelmiin Paavali joutui puuttumaan.
Kaikki eivät tykänneet Paavali ihmisten elämään puuttumisesta, se loukkasi heitä. Häntä voi sanoa aikansa mieltenpahoittajaksi. Hän itsekin oli mielensäpahoittqja. Hän kuvailee aiheuttaneensa mielipahaaja myös itsekin kokeneensa sitä. Hänen tavoitteensa oli kuitenkin ilon tuottaminen toisille ja itselle. Hänen motiivinsa olivat erilaiset kuin ehkä monella meidän yhteiskunnassamme olevilla mielenpahoittajilla. Hän kuvailee motiivejaan näin: ”Kirjoitin teille suuressa tuskassa, sydän raskaana ja kyynelsilmin, mutta en aiheuttaakseni teille surua, vaan osoittaakseni, kuinka suurta rakkautta tunnen erityisesti teitä kohtaan.” Jos minun tulisi puuttua toisen ihmisen toimintaan, niin kynnys olisi tosi iso. Toki omien lasten kohdalla tätä olen tehnyt ja omassa työssäni joudun puuttumaan toisten käytökseen melko usein.
Mutta miten toimin lähimmäiseni vierellä, jos huomaan hänen toimivan loukkaavalla tavalla? Itse olen jälkeen ollut kiitollinen ihmisille, jotka ovat antaneet palautetta käytöksestäni tai sanoistani, enkä vähiten omalle vaimolleni. Oman väärän käytöksen huomaaminen ja tunnustaminen on ollut helpottavaa. Voitaisiin puhua oikeastaan oman syntisyyden tunnusta, sen takia Jaakob kehoittaakin tunnustamaan toisille syntejä. Meillä on hyvä olla ihmisiä ympärillä, jotka tuntevat meidät ja voivat olla meille rehellisiä. Me myös itsemme tarvitsemme rehellisyyttä. Siihen oikeastaan syntien tunnustaminen tähtääkin, rehellisyyteen pyrkivään elämään ja muutoksen haluun. Kaiken keskellä kuitenkin suuren rakkauden osoittaminen toinen toisiamme kohtaan ja Jumalaan. Herra antakoon mielle tänään voimaa olla rohkeita ja rehellisiä.
Mika