“Kaikki tämä on meitä kohdannut, vaikka emme ole unohtaneet sinua” (jae 18)
Pohdin juuri tänään tämän ajan rikkinäisyyden ja keskeneräisyyden sietämistä, onneksi yleisesti, enkä minkään kriisin seurauksena. Jotenkin inhimillisesti haluaisin ajatella, että asioiden syys-seuraussuhteiden pitäisi olla aina hyvin selkeästi nähtävissä, muu on epäreilua. Ja eihän Jumala voi olla epäreilu? Pääsääntöisesti Raamattu antaakin mielestäni kuvan hyvin johdonmukaisesta Jumalasta.
Toisaalta psalmi palauttaa mieleeni Jesajan kirjan kohdan:
Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. (Jes.55:8-9)
Myös Jeesus puhuu tästä Luukkaan evankeliumissa:
Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset? (Luuk. 13:4)
Minulle nämä puhuvat siitä, että rikkinäisessä maailmassa emme voi aina hahmottaa, miksi asiat tapahtuvat niin kuin ne tapahtuvat. Samaistun aina tässä kohtaa alle kouluikäisiin tyttöihini, joille ahkerasti vakuutan, että olen miettinyt, että asiat menisivät heidän välillään jotakuinkin reilusti ja oikein, vaikka he eivät sitä voi joka hetkessä hahmottaa. Mikään näistä Raamatunkohdista ei anna vastausta siihen, miksi pahoja asioita tapahtuu, mutta kaikki antavat seuraavan askeleen: saan hakeutua Herran turviin.
“Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään” (jae 3)
Tämä jae on aina hämmentänyt minua. Ehkä se resonoi väärällä tavalla suomalaisen mielenmaiseman kanssa, jossa toisinaan keskiössä on ihmisen itsensä mitätöiminen. Jos tämän jakeen pohjalta lähtee ajattelemaan, että voitan tämän, kun ajattelen itsestäni mahdollisimman vähän, pääsee vauhdilla hakoteille – fokus on edelleen itsessä. Minä itse olen loppuun saakka keskeneräinen ja erehtyvä, enkä voi rakentaa mitään sille, mitä itse olen. Minusta se on vapauttavaa. Sen sijaan voimme rakentaa ja kasvaa Jeesuksen asettamalle pohjalle – niillä upeilla ja mahtavilla työkaluilla, joita olemme Herralta lahjaksi saaneet!
Jeesus, tule taas tänään elämäni keskiöön, anna minun kiinnittää katseeni sinuun. Kun olen hädässä, kun rakennan, kun väsyn, saan aina tulla luoksesi.
Ada