Vain yksi pelko. Luukkaan 12. luvussa Jeesus puhuu pelosta ja pelottomuudesta. Pelon vuoksi jo ennestään varakas mies säilöö suuren varallisuutensa pahan päivän varaksi ja nauttii siitä yksin. Tulevaisuuden pelon uoksi huolehdimme ylen määrin ruoasta, vaatteista, toimeentulosta, terveydestä, ihmissuhteista tai niiden puutteesta, eli hengestämme ja ruumiistamme.
Yksi pelko vapauttaa meidät kaikesta muusta pelosta ja se on Herran pelko. Raamatussa Jumalan pelko ja rakkaus kulkevat käsi kädessä. Vähässä katekismuksessa kymmenen käskyn selityksissä Martti Luther avaa: ”Meidän tulee yli kaiken pelätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua häneen.” Jeesus tuntee Isän ja tietää, että Isää Jumalaa meidän tuleekin pelätä, ja syystä (Luuk. 12:5).
Jukka Norvanto opetti Raamattu kannesta kanteen – opetuksissa, että ihminen voi rakastaa monia asioita ja ihmisiä, mutta pelätä vain yhtä asiaa kerrallaan. Kun pelkäämme ja rakastamme Jumalaa niin, että haluamme kuulla ja noudattaa hänen tahtoaan, mieleemme ei mahdu mitään muita pelkoja: ei sairauden, hylätyksi tulemisen, eikä mitään muutakaan pelkoa. Silloin Jumalan täyteys valtaa meidät.
Psalmin 62 kirjoittajan tavoin löydämme Jumalan pelosta rauhan ja turvan. ”Hiljene, sieluni, Jumalan edessä, hän antaa minulle toivon. Hän on kallio, hän on pelastukseni, hän on linnani, minä en horju.” (jakeet 6 -7).
Heli