Rajua puhetta, tiukkoja totuuksia. Kertomuksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta Jeesus avaa monta rankkaa totuutta kuoleman jälkeisestä olotilasta ja valinnoista, jotka vaikuttavat tuohon olotilaan. Kertomus antaa ymmärtää, että kuoleman jälkeen ei ole pelkkää tyhjyyttä, eikä myöskään ruumiittoman sielun ikuista kelluntaa iäisyydessä; kuolemankin jälkeen ihmisillä on ruumis, joka jatkaa olemassaoloa ja ruumis, joka tuntee ja jolla on edelleen tarpeita ja haluja.
Kertomus paljastaa myös meidän ihmisten asenteita ja ajatuksia. Vaikka kuolleet nousisivat kuolleista varoittamaan eläviä, vain harva uskoo tuonelaan ja helvettiin, jos hänellä ei ole uskoa jo ennestään Jumalaan. Kun Nooa rakensi arkkia kuivalle maalle (1, Moos. 6), hänen aikalaisensa ilmeisesti pitivät Nooaa hulluna maailmanlopun profeettana. Kukaan ei pyrkinyt Nooan mukaan arkkiin. Kun Loot yritti pelastaa edes vävynsä Sodomaa ja Gomorraa uhkaavalta hävitykseltä, nuo nuoret miehet vain naureskelivat Lootille (1. Moos. 19). Tuhon varoitukset kaikuivat siis kuuroille korville. Paremmin ei uskottu Mooseksen ja muiden profeettojen Messias-ennustuksia, kun ne toteutuivat Jeesuksessa. Marian ja Martan veljen Lasaruksen.
Mitä tehdä, kun totuus ei pure? Kaiken hyvän alku on usko Jeesukseen Vapahtajana ja Jumalana. Sen syntymistä meidän kannattaa rukoilla vielä enemmän kuin sairaitten paranemista tai kuolleiden heräämistä kuolleista.
Kertomuksen rikas mies ei joutunut tuonelaan rikkautensa vuoksi, eikä Lasarus päässyt Aabrahamin helmaan köyhyytensä vuoksi. Heidän kohtalonsa oli se mikä oli sen vuoksi, minkä varaan he olivat elämänsä laittaneet. Köyhä Lasarus turvautui Jumalaan, rikas mies omaan itseensä, omiin ansioihinisa ja varallisuuteensa.
Ja lopuksi tekemäni oivallus ja käytännön vinkki itselleni ja ehkä myös sinulle: Oman ajan ja varojen hoito ja käyttö (Jeesuksen sanoin väärän rikkauden eli katoavan maallisen omaisuuden hoito) ovatkin hyvää harjoitusta todellisten, hengellisten ja ikuisesti kestävien asioiden hallintaan. (Luuk. 16; 10 – 12).
Heli