1. Sam. 7, Kol. 1

1. Sam. 7

Kol. 1

Kolossalaiskirje on sekin kirjoitettu Paavalin ollessa Roomassa vankilassa. Kolossan seurakuntaan oli tullut harhaoppia (ymmärtääkseni moniin muihinkin seurakuntiin sellainen tuppautui tavoitteenaan sotkea evankeliumi jo alkuunsa). Kristuksen asema pyritään ns. harhaopeissa mitätöimään. Kolossalaiskirje korostaakin Kristusta seurakunnan päänä. (Efesolaiskirje puolestaan korostaa Kristuksen ruumis -näkökulmaa). Tarvitaan sekä pää että ruumis.

Tätä kirjettä tutkiessa tulee ajatus, että tämän kirjeen lukeminen yhdessä esim. ns. uushenkisyyden piirissä olevan etsijän kanssa tai siitä kääntyneen kanssa voisi olla tarkoituksenmukaista. Tässä kerrotaan jäsentyneesti ydin Kristuksesta ja elämästä Hänessä.

Ensimmäisessä luvussa Paavali kiitti ja kannusti kolossalaisia. Paavali vakuutti kolossalaisia Kristuksen jumaluudesta ja asemasta. Kristus mainitaan laskujeni mukaan 8 kertaa jo tässä ensimmäisessä luvussa. Ydin on siinä, että Kristuksessa meidät on siirretty pimeyden vallasta Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan (13). Muistan uskoon tuloni jälkeen kokemuksen siirtymisestä pimeydestä valkeuteen, vaikken mikään okkultisti ollutkaan.

Näitä seurakuntien alkumetrejä ajatellessa tulee vääjäämättä mieleen, millainen lie ollut se uskomusmaailma, jossa ns. tavallinen Kolossan kansa eli. Tavallaan ei ihme, että mahdollisen entisen elämän ajattelumaailma pyrki tulemaan seurakuntaan tai että seurakunta oli altis kaikenlaiselle opeille. Evankeliumia ei levitetä ennestään arvo- ja arvostustyhjiöihin. Kullakin kaupungilla, kansalla oli ja on omat uskomuksensa, joista luopuminen ei noin vain tapahdu. Vie aikaa ja vaatii tukea, oppimista ja kasvua.

Paavali avaa työnäkyään jakeissa 24-29. En pysty pelkistämään sitä. Meilläkin on näkypäivä 15.2. Tässä voisi olla näyn pohtimiselle pohjaa. Ja koko luku ja kirje ovat sellaista, joka kannattaa näiden kommenttien lisäksi lukea kokonaan.

Mukailen jakeita 21-22: Meidätkin, jotka ennen olimme vieraantuneita ja mieleltämme hänen (Jumalan) vihamiehiä pahoissa teoissamme, hän on nyt sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen meidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina eteensä. Aika hurjaa – Jeesuksen läpi katsottuna näytämme Isän silmissä tällaiselta.

Pirkko