Kun eilen ihmettelin temppelin kokoa, niin yhden vertauskuvan sille saa Salomon palatsista, jossa jo yksi rakennus oli yli kaksi kertaa suurempi. Ei siis mikään massiivinen pytinki sekään, mutta sivurakennuksineen ja pylvässaleineen palatsialue oli temppeliin verrattuna ihan toista luokkaa. Kyllähän temppeli kaikkine kullattuine astioineen ja tarvekaluineen oli todella hieno ja yltäkylläinen, mutta silti minulle jäi sellainen vaikutelma, että Jumalan huone oli kuninkaan huoneeseen verrattuna pieni ja vaatimaton.
En usko, että Salomo rakentaessaan itselleen temppeliä isomman palatsin, ajatteli olevansa Jumalan yläpuolella. Hän todennäköisesti ajatteli, että tuollainen temppeli kuvasti parhaiten Jumalan olemusta. Kuten eilen totesin, Jumalan asumus muistutti enemmän puutarhaa kuin palatsia. Meidän Jumalamme ei välitä suuruudesta ja loistosta, joten meidänkään ei pitäisi.
Johanneksen evankeliumi kertoo siitä mitä käytännössä tarkoittaa evankeliumin alussa olleet lauseet:
Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.
Tässä luvussa Jeesuksen ottaa vastaan samarialainen nainen. Syy siihen, miksi Jeesus ylipäätään tapasi hänet oli se, että hän halusi vältellä konflikteja fariseusten kanssa. Siinä siis toteutui lause: ”hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan”. Mutta ei tämä kaivolla yksin vettä hakemassa ollut nainen vaikuttanut kovin todennäköiseltä seuraajalta hänkään. Juutalaiset eivät olleet samarialaisten kanssa tekemisissä, mutta kaikesta päätellen tämän naisen kanssa ei ollut tekemisissä kukaan muukaan. Kuka olisi arvannut, että juuri hänestä tulisi evankelista, jonka ansiosta koko kaupunki tuli Jeesuksen luokse? Tämä on juuri sitä arvaamattomuutta, mistä puhuttiin eilisessä luvussa. Tuuli tosiaan puhalsi missä tahtoi ja sen vaikutuksen pystyi havaitsemaan, mutta ennakoida sitä ei voinut.
Tämä luku opettaa, että jos emme näe Jumalan Hengen toimintaa, niin ongelma on usein meissä itsessämme. Ennakkoluulomme ja -asenteemme estävät meitä näkemästä Jumalan mahdollisuuksia tuntemissamme ”samarialaisissa naisissa”.
Marko