Salomo rakensi temppelin Jumalan huoneeksi. Tietenkään Salomo ei oikeasti ajatellut, että Jumala asuu temppelissä. Hänhän sanoi sen rukouksessaan: ”Mutta asuisiko Jumala maan päällä? Taivasten taivaatkaan eivät ole sinulle kyllin avarat – miten sitten tämä temppeli, jonka olen rakentanut!” Siitä huolimatta tämä luku osoittaa sen, kuinka konkreettisesti temppeli miellettiin Jumalan olinpaikaksi. Jumala ”muutti” temppeliin, kun liitonarkku kannettiin sinne. Tästä lähtien kaikki rukoukset osoitettiin temppelin suuntaan. Kun Vanhassa Testamentissa sanotaan, että jotain tehtiin ”Herran edessä”, niin se tästä lähtien tarkoitti, että se tehtiin temppelissä.
Jumalan kirkkaus täytti temppelin vihkiäisjuhlassa. Se osoitti, että Herra hyväksyi tämän järjestyksen ja tulihan se esille muutenkin. Minulle temppeli on inkarnaation esikuva. Jumala tulee temppelissä maan päälle. Tässä vaiheessa ei vielä ihmiseksi, mutta kuitenkin rajalliseen ja äärelliseen paikkaan.
Johanneksen evankeliumin ensimmäisissä luvuissa kiistellään jatkuvasti Jeesuksen valtuuksista. Juutalaisia oppineita ei kiinnostanut se, että joku parani, vaan se, että tapahtuiko se oikein. Tavallaan ymmärrän tämä ajatuksen. Kyllähän pahakin voi naamioitua hyväksi, ainakin väliaikaisesti. Mutta tämänpäiväinen kertomus on kyllä sellainen, että minun on todella vaikea sietää Jeesuksen vastustajien alkuperäistä närkästymistä. Jos joku on ollut halvaantuneena lähes neljäkymmentä vuotta, niin kuka jaksaa nillittää jostain vuoteen kantamisesta. Itse olisin vain iloinen siitä, että niin pitkä kärsimys vihdoin päättyi. Sitä paitsi Jeesus ei millään lailla tehnyt asiasta numeroa. Hän vain halusi auttaa.
Joka tapauksessa asiasta nousi kiista ja sen ytimessä oli se, että saako Jeesus parantaa sapattina. Minä tulkitsen tämän niin, että oikeasti kiisteltiin siitä, että kuka ylipäätään saa päättää, mitä sapattina saa tehdä. Juutalaiset eivät suoraan väittäneet tietävänsä asiaan vastausta, joten he olivat valinneet minimalistisen linjan: tehdään niin vähän kuin mahdollista, jotta ei ainakaan rikota käskyä. Jeesus sitä vastoin ilmoitti suoraan tietävänsä että parantaminen, Jumalan työn tekeminen, on ilman muuta sallittua, koska itse Jumalakin teki niin. Ei ihme, että seuraava kysymys oli, että millä oikeudella Jeesus väitti tietävänsä sellaisia asioita. Jeesuksen vastaus oli yksinkertaisesti se, että hän on niin läheisessä yhteydessä Jumalan kanssa, että hän ei vain tiedä, vaan peräti näkee, mitä Jumala tekee. Ja tekee sitten itse niitä samoja tekoja.
Jos tämä nyt jotain kertoo, niin ainakin sen, että Jeesuksen puheet eivät olleet ihan tavallisen keskivertokansalaisen väitteitä. Häneen ei kerta kaikkiaan voi suhtautua neutraalisti. Tässäkin joudumme valitsemaan. Otammeko Jeesuksen vastaan vai torjummeko hänet?
Marko