Edellisestä luvusta oli kulunut jo kolme rauhan vuotta. Sitten toimettomuus alkoi ahdistaa ja haluttiin tehdä jotain muuta kuin istua vaan kädet ristissä. Jospa se olisikin tarkoittanut rukoilemista, mutta ei tarkoittanut. Ei tainnut olla sotajoukoilla mitään järkevää tekemistä, ja niinpä kuninkaat alkoivat valmistella sotaretkeä. Näennäisesti kysyttiin myös Herran mielipidettä asiaan, mutta se päättyi oikean profeetan, Miikan laittamisella vankilaan.
Siitä alkoi Israelin kuningas Ahabin alamäki. Edellisen luvun lopussa saatiin lukea, miten Ahab nöyrtyi ja sai armon. Katumus ei ollut pitkäikäinen, vaan Ahab palaa vanhoille teilleen ja tekee useita munauksia, jotka koituivat hänen tuhoksi. Hän päätti olla etsimättä aidosti Jumalan tahtoa, ympäröi itsensä samanmielisillä ihmisillä eikä kuunnellut profeetta Miikaa. Itse kuningas yritti välttää kohtaloaan valepukuisena, mutta epäonnistui siinäkin ja Jumalan tuomio toteutui.
Nyt Jeesus oli Pilatuksen käsissä, joka yritti saada Jeesuksen vapautetuksi. Ehkä hän siksi rankaisi Jeesusta ruoskinnalla ja pilkalla, mutta turhaan. Pilatus joutui kamppailemaan omantuntonsa ja poliittisen paineen välillä. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että Jeesus muistutti Pilatusta siitä, ettei tällä olisi mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu ”ylhäältä”. Kaikkivaltiaalla Jumalalla on todellinen valta silloinkin, kun pahuus näyttää voittavan. Kansa painosti Pilatusta entistä enemmän ja uhkaili keisarilla, jos tämä ei taivu. Nyt vasta Pilatus kuuli todellisen syytöksen:” Meillä on lakimme, ja lain mukaan hän on ansainnut kuoleman, koska hän väittää olevansa Jumalan Poika” (7). “Silloin Pilatus heidän vaatimuksestaan luovutti Jeesuksen ristiinnauttavaksi” (16).
Sitten historian suurin oikeusmurha etenee Jumalan suunnitelman mukaan. Vt:n profetiat Messiaasta toteutuivat ja lopulta kuultiin Jeesuksen viimeiset sanat:” Se on täytetty!” Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä (30). Näin Jeesus täytti elämällään ja kuolemallaan Vanhan testamentin ennustukset ja Jumalan pelastussuunnitelman. Jumalan Karitsa otti pois maailman synnit ja näin velka oli maksettu. Hienoa, että Jeesuksen “salaiset” opetuslapset Joosef ja Nikodeemus rohkaistuivat tekemään viimeisen palveluksen mestarilleen haudaten hänet juutalaiset tavan mukaan.
Itse jäin miettimään, miten tämä tuttu kuvaus maailman tärkeimmästä tapahtumasta niin usein ja helposti lipuu silmieni edessä ohi ja elämä jatkuu arkisesti ilman sen suurempaa ihmetystä. Se ei oikein tavoita edes järjen tasolla sitä, mitä se minulle oikeasti tarkoittaa, kuten esimerkiksi “Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa” (Gal 2:20), ja “Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” (Joh.11:26). Martan tavoin haluan tunnustaa uskoni ja vastaan: “Uskon Herra!”
Kiitos Jeesus, halleluja!
Juha