1. Aik. 19, Matt. 12

1. Aik. 19

Matt. 12

Sapatti oli säädetty lepopäiväksi, mutta fariseukset olivat tehneet siitä kuluttavan päivän. Lepo oli viety ihmisiltä pois, kun heidän tekemisiään vahdittiin. Jeesus paransi sairaan sapatti, sekin oli työtä fariseusten silmissä. Jeesus sanoo heille: ”Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhri menoja.” Armahtavisuutta Jeesus tahtoo välittää meidän kauttamme. Fariseukset miettivät tämän jälkeen, miten raivasivat Jeesuksen pois.

Toisessa kohtaa fariseukset sanovat Jeesuksen  parantavan ihmisiä paholaisen voimalla. Jeesus vetoaa fariseukseen ettei valtakunta voi pysyä pystyssä, jos se riitautuu itsensä kanssa ja heittää heille kysymyksen kenen voimalla sitten fariseustenkin opettamat opetuslapset parantavat sairaita. Hedelmistä puu tunnetaan, pelkästään sanat eivät kerro ihmisestä vain myös teot. Hän puhuu fariseuksille myös kovin sanoin, kun he eivät hyväksy häntä messiaana eivät hänen tekojaan ja syyttävät Jeesuksen tekoja paholaisen teoiksi, vaikka ne olivat tehty Pyhän Hengen voimalla. Tässä yhteydessä Jeesus sanoo ettei Pyhän Hengen pilkkaa anneta anteeksi. Tämä lause on aiheuttanut joillekin ihmisille pelon ettei heidän syntejään anneta anteeksi. Jeesus kuitenkin puhuu fariseuksille, jotka eivät hyväksyneet hänen tekojaan Jumalan teoiksi ja eivät vastaanottaneet häntä messiaana, pelastajana.

Jeesus kielsi välillä parantuneita kertomasta siitä muille. Hänen toimintatapaansa kuvattiin jo vanhassa testamentissa näin: ei hän huuda eikä riitele, ei kuulla hänen ääntänsä kaduilla. Hän paransi sairaita, mutta hän teki sen nöyrällä tavalla. Hänen tekonsa olivat voimakkaita todistuksia. Hän seisoi heikkojen ja syrjittyjen rinnalla, meni heidän luokseen, joilla oli murtunut sydän. Meillä esimerkki jonka mukaisesti voimme toimia. Tämä ei tarkoita etteikö Jeesus olisi ollut rohkea, hän herätteli kovin sanoin aikansa opettajia puolustaakseen armahtavaisuutta heikkoja ja kärsiviä kohtaan.

Jeesuksen äiti ja veljet yrittivät tulla puhumaan hänelle, mutta Jeesus osoittaakin opetuslapsiaan ja sanoo: tässä on minun äitini ja veljeni. Jeesus kuvaa hänen seuraajiensa läheistä suhdetta häneen tavalla, joka varmasti herätti taas ihmetystä. Hän selittää vielä asiaa tarkemmin: ”Jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.»” Me olemme hänen seuraajiaan ja hänen läheisiä perheenjäseniä. Meitä kutsutaankin Jeesuksen veljiksi, se kuvaa kuinka läheisessä suhteessa olemme häneen. Hän on samalla kuitenkin Herramme ja kuninkaamme, jota palvelemme. Tänäänkin saamme elää hänen lähellään, armollinen Jumala on meidän Isämme ja saamme olla hänen perhettään.

Mika