Tässä luvussa kuningas Asa liittoutuu Syyrian kuninkaan kanssa ja profeetta Hanani moittii häntä siitä. Asa ei reagoi tähän kovin hyvin, vaan laittaa profeetan tyrmään. Tässä on ensinnäkin todettava, että päällisin puolin tuo liittoutuminen vaikutti järkevältä. Asa nimittäin voitti sodan syyrialaisten avulla. Siinä mielessä hänen suuttumisensa on helppo ymmärtää, koska moitteet varmasti tuntuivat siltä. että joillekin ei nyt mikään kelpaa. Sota oli muka voitettu väärällä tavalla.
Teksti opettaa meille, että toiminnan oikeellisuutta ei pidä tarkastella vain tuloksesta käsin. Jälkiviisaana on helppo olla, mutta tarkoitus ei oikeasti pyhitä keinoja. Mites se Jeesus sanoikaan: ”Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman mutta saisi sielulleen vahingon?”
Asa kuolee ja luvun lopussa on lause, joka saattaa aiheuttaa nykyihmisessä vähän ikäviä väristyksiä: ”Mutta sairauteensakaan hän ei etsinyt apua Herralta vaan lääkäreiltä.” Joten sanottakoon nyt selvästi, että tässä ei sanota, että on väärin hakea apua lääkäreiltä. Ongelma on siinä, että hän ei hakenut apua Herralta vaan vain lääkäreiltä.
Paavali tuli edellisessä luvussa uskoon, mutta Pietari on vielä toistaiseksi päähenkilö. Tämä luku näyttää sen, kuinka suuri juopa juutalaisten ja pakanoiden välillä oli. Samarialaiset oltiin vielä jossain tilanteissa valmiita hyväksymään joukkoon, kuten pari lukua sitten nähtiin. Mutta kreikkalaiset, roomalaiset ja muut olivat saastaisia. Heidän kanssaan oltiin tekemisissä niin vähän kuin mahdollista. Miltähän tällaisessa ympäristössä eläminen oli tuntunut Corneliuksesta? Häntä kuvattiin hurskaaksi, jumalaapelkääväksi ja anteliaaksi mieheksi, mutta silti juutalaisessa yhteiskunnassa hän oli ulkopuolinen. Vai miltä sinusta tuntuisi, jos kotiisi tulisi vieras, joka ensi töikseen selittäisi sinulle. että hän ei tietenkään normaalisti voisi kuvitellakaan tekevänsä mitään tällaista, mutta nyt kuitenkin tuli, kun Jumala kerran käski.
Kuten edellinenkin luku, tämäkin luku kertoo Jeesuksen ainutlaatuisesta kyvystä yhdistää erilaisia ihmisiä. Luulen, että tässä meillä olisi paljon opittavaa. Nykyään seurakunnat usein muodostetaan samankaltaisesta taustasta tulevien ihmisten ympärille. Siinä on omat hyvät puolensa, mutta se ei kuitenkaan ole se malli, jonka Raamatusta saamme.
Marko