Kovasti odotellaan jo NW- Himos 2026 alkavaksi. Sieltä on jäänyt muistoksi monia hyviä kohtaamisia Jumalan sekä tuttujen että aiemmin tuntemattomien ihmisten kanssa. Hiskia järjesti myös suuren kansojen juhlan. Hän ymmärsi yhteyden voimaannuttavan kokemuksen Jumalan ja lähimmäisten kanssa. Oli hänen motiivina myös olla kuuliainen Jumalan käskyille. Suureksi teemaksi nousi kutsu yhteyteen yli vanhojen kaunojen ja riitojen. Jumala on anteeksiantava ja laupias.
Hiskia aloitti uudelleen koko kansan pääsiäisjuhlan vieton ja niinpä hän kutsui poikkeuksellisesti sekä Juudan että Israelin Jerusalemiin viettämään pääsiäistä. “Israelilaiset, palatkaa Herran, Abrahamin ja Iisakin ja Israelin Jumalan luo! Silloin hän palaa teidän luoksenne” (6). “Herra, teidän Jumalanne, on anteeksiantava ja laupias eikä käännä pois kasvojaan, jos palaatte hänen luokseen” (9).
Kaikki eivät olleet kiinnostuneita kutsusta, mutta olisi kyllä kannattanut lähteä, sillä aika suuret “bileet” saatiin aikaan. Aluksi “väkijoukko poisti Jerusalemista epäjumalien alttarit ja kaikki suitsutusalttarit, ja ne heitettiin Kidroninlaaksoon” (14). Sitten teurastettiin pääsiäislampaat ja aloitettiin uhrimenot. Välillä Hiskia muisti myös kiitellä leeviläisiä hyvistä järjestelyistä. Kansa viihtyi niin hyvin juhlissa, että niiden kestoa jatkettiin vielä toisella seitsemän päivän jaksolla. “Seitsemän päivää kansa vietti juhlaa, syöden ja uhraten yhteysuhreja ja ylistäen Herraa, isiensä Jumalaa. Sen jälkeen koko seurakunta päätti jatkaa juhlaa seitsemällä päivällä, ja niin juhlittiin riemuiten vielä seitsemän päivää” (23-24).
Juhlista jäi muistoksi paljon hyvää. Keskinäisen yhteyden kokeminen Jumalan ja juhlaväen kesken tuotti suurta iloa ja siunausta. “Jerusalemissa vallitsi suuri riemu; näin siellä ei ollut juhlittu sitten Daavidin pojan Salomon, Israelin kuninkaan, päivien. Papit ja leeviläiset siunasivat kansan. Herra kuuli heidän äänensä, ja heidän rukouksensa kohosivat hänen pyhään asumukseensa taivaaseen” (26-27).
Koin kehotusta rukoilla Himoksen NW- tapahtumaan samankaltaista kohtaamisen riemua Jumalan ja keskinäisen yhteyden kautta. Herra ota vastaan ylistyksemme, kiitoksemme, ilomme ja parannuksen tekomme. Kirkasta meille armoasi ja rakkauttasi ja opeta meitä elämään oikein tässä maailman ajassa!
Aamen
“Me olemme havainneet, että tämä mies on tuhoisa kuin rutto. Hän on nasaretilaisten lahkon johtaja, ja kaikkialla, joka puolella maailmaa hän on lietsomassa levottomuutta juutalaisten keskuudessa” (8).
Paavalilla oli aika erilainen käsitys itsestään:“Siksi teen kaikkeni, että minulla aina olisi puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä” (16). Eipä maaherra Felixään tuominnut Paavalia, vaan siirsi oikeusjutun tuonnemmaksi. Sen sijaan hän kutsui Paavalin luokseen kertomaan lisää Jeesuksesta, koska oli tarkoin perillä Herran tiestä. Näin Paavali pääsi puhumaan maaherralle ja hänen vaimolleen uskosta Kristukseen, vanhurskaudesta, itsehillinnästä ja tulevasta tuomiosta. Tämä tapahtui useaan eri otteeseen, mikä oli varmaan Paavalille mieluista, sillä näin hänen ei tarvinnut kokea aikansa menevän hukkaan näinä kahtena vankeuden vuotena
Juha