Toisen ihmisen huomioon ottaminen on yksi uuden testamentin keskeisistä sanomista. Mitä tahdotte teille tehtävän tehkää se toiselle. Tieto siitä, että epäjumalat eivät olleet mitään ei vapauttanut heikomman lähimmäisen huomioon ottamisesta. Rakkauden piti ohjata tässäkin ihmisen tekemistä eikä tiedon. Tieto voi viedä tuhoon heikon omantunnon kanssa kamppailevan ihmisen. Tässä tapauksessa kyse oli epäjumalanpalveuksessa käytetyn lihan syömisestä. Kristityllä oli lupa syödä lihaa, mutta jos teko johti heikomman ajatukseen, että hän voikin palvella epäjumalia, niin silloin tieto on johtanut tekoja eikä rakkaus. Mitkä ovat tekoja, jotka voivat johtaa heikon omantunnon omaavan lähimmäisen tekemään syntiä? Näitä pitää itse miettiä omissa ratkaisussa. Tärkeintä huomioida lähimmäinen ja toimia rakkauden eikä tiedon mukaisesti. ”Näin ollen: jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni.” Tässä lauseessa jotenkin kiteytyy tietynlainen ehdottomuus suhteessa itseen ja suhteessa lähimmäiseen. Taas kerran muistutus siitä kuinka kristittynä tule elää muut huomioiden. Helppoahan se ei ole ja voi olla usein hyvinkin hankalaa, mutta voisiko olla kuitenkin hyvä aina välillä pohtia omia tekoja suhteessa lähimmäiseen. Herra ohjatkoon sinun rakkautesi tekojani.
Mika