Job on ymmärrettävästi turhautunut Sofarin edellisessä luvussa pitämästä saarnasta. Hänen mielestään on helppo keksiä esimerkkejä siitä, että yksinkertainen ”paha saa palkkansa” filosofia ei pidä paikkansa. Käänteisesti hän on itse hyvä esimerkki siitä, että viatonkin joutuu joskus kärsimään. Job ei näe tässä kaikessa mitään suurta logiikkaa ja pitää Jumalan ratkaisuja enemmän tai vähemmän mielivaltaisina. Tiivistettynä Jobin viesti tässä luvussa on se, että Jumala on ihmiseen verrattuna suuri ja mahtava, mutta kovin arvaamaton.
Tällainen jumalakäsitys on hyvinkin yleinen ja se on varmaan ollut sitä kaikkina aikoina. Erityisesti se muistuttaa antiikin kreikkalaisten jumalista. He olivat ailahtelevaisia jopa pikkumaisuuteen asti ja siksi pelottavia ja vaarallisia. Job viittaa eläimiin ja taivaan lintuihin ja ajattelenkin, että tällainen ajatus syntyy helposti, jos seuraa luontoa. Eläimillä ei ole yleistä moraalia, eivätkä esimerkiksi pedot valitse saaliitaan sen perusteella, kuka on ansainnut tulla syödyksi.
En yritä taistella tätä käsitystä vastaan. Job kärsii ja ansaitsee tulla kuulluksi. Totean vain kuin papukaija saman kuin aiemmissa luvuissa: me kristityt emme aina oikein ymmärrä kuinka radikaalia on uskoa Jumalaan, joka on hyvä ja rakastava.
Paavali näkee lain noudattamisen orjuutena. Se on kuin pakkopaita, joka saattaa aluksi tuntua mukavalta ja rauhoittavalta, mutta joka lopulta vie elämästä kaiken liikkumavaran. Meidät on siis kutsuttu vapauteen laista, mutta tarkoittaako se sitä, että voimme elää miten haluamme. Paavali puhuu tästä monissa kirjeissään, joten hän on varmasti joutunut kohtaamaan tämän kysymyksen useasti.
Vastaus, jonka Paavali antaa on se, että jos ihminen elää Hengen johdattamana, hän elää automaattisesti Jumalan mielen mukaista elämää. Ilman Henkeä ihminen on kuin villipeto, jota pitää ulkoisilla säädöksillä pitää kurissa. Tämä on siis lain tehtävä. Laki ei kuitenkaan muuta ihmistä sisäisesti, vaan se pitää hänet jotenkin aisoissa. Paavali ei siis ajattele, että kristityt ovat parempia ihmisiä kuin muut. Heillä on vain elämässään apuna Pyhä Henki, joka tuottaa heidän elämässään hyvää hedelmää. Henki toki myös vaikuttaa heihin ja saa aikaan sen, että he tahtovat Jumalan mielen mukaisia asioita. Siitä huolimatta ilman Henkeä, eli omana itsenään, he ovat samalaisia kuin muutkin. Siksi Hengen varassa ja johdatuksessa eläminen on tärkeää.
Tämä myös tarkoittaa sitä, että ihmisen sisällä on käynnissä ikään kuin sisällissota. Henki tekee meissä hyvää, mutta vanha käyttöjärjestelmäkin on vielä olemassa, ja haluaa jatkaa vanhaan malliin. Kysymys kuuluu, kumman annamme päättää?
Marko