Minulla oli vaikeuksia ymmärtää Jobin tämänpäiväistä puhetta. Siinä on samoja aineksia kuin aikaisemmin, mutta toisaalta se on oudon ristiriitainen. Job haluaisi käydä oikeutta Jumalan kanssa kokemastaan vääryydestä. Hän siis uskoo, että Jumala on epäoikeudenmukainen ja kääntynyt häntä vastaan. Toisaalta Job sanoo, että hänellä on taivaassa todistaja, joka puolustaa häntä.
Ehkäpä ristiriita on vain näennäinen. Voi olla, että Job on pikkuhiljaa ymmärtämässä, että asia on monimutkaisempi kuin mitä hän on tähän mennessä ajatellut. Vaikka Jumala on kaikkivaltias ja oikeudenmukainen, niin silti viaton voi kärsiä. Jobin sanojen tulkitsemiseen on myös muita mahdollisuuksia, joita kannattaa miettiä. Yksi sellainen on se, että kenties Job ei oikeasti ajattele, että Jumala on ilkeä hänelle. Häneltä puuttuu vain keinot ilmaista asia kauniilla tavalla. Tuskin häntä juuri nyt edes kiinnostaa olla korrekti. Ehkä kaikki hänen syytöksensä ja hyökkäyksensä Jumalaa kohtaan ovat oikeasti kysymyksiä. Me emme vain huomanneet kysymysmerkkiä.
Taas kerran tämä luku osoittaa, että kärsivän ihmisen lähellä kannattaa varoa liian äkkinäisiä oletuksia. Ja pidättäytyä valmiista vastauksista, puhutaan sitten Jumalasta tai ihmisestä.
Onko yhteys erilaisten ihmisten välillä tosiaan niin vastoin vaistojamme, että sen luomiseen tarvitaan jumalallinen ilmestys? Paavali ainakin tuntuu ajattelevan niin ja hän ei lakkaa hämmästelemästä sitä, että saa olla tässä mukana. Itse ajattelen, että alusta asti tämä on ollut sellainen asia, jota vastaan on hyökätty. Ihmisiä on yritetty rajata ulkopuolelle seurakunnasta. Tietenkään Paavali ei ajattele, että yhteys voi syntyä ilman perusteita. Siihen tarvitaan Jeesus.
Luvun loppupuolella on lause, jota olen miettinyt paljon ja josta en ole oikein päässyt perille: ”Tämän vuoksi minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa.” Katselin eri käännöksiä ja ne ovat tästä aika montaa mieltä. Sen tästä voi kuitenkin saada irti, että ihmisten väliset suhteet kertovat jotakin Jumalasta. Ne ovat siis eräänlaisia kuvia, aivan kuten tuo edellä oleva suomennoskin sanoo. Tietenkin kaikkien kuvien lailla ne ovat epätarkkoja ja joskus jopa harhaanjohtavia. Siitä huolimatta asia, jota ne kuvaavat, on todellinen.
Marko