Jo Sofarin ensimmäisessä puheessa (Job 11) hän katsoi Jobin herjaavan Jumalaa puheillaan. Nyt Jobin puheet loukkaavat myös Sofaria ja hänen maailmankatsomustaan entistä enemmän. Sofar uskoo edelleen vakaasti, että jumalaton saa ansionsa mukaan rangaistuksen. Kärsimystä ei voi selittää millään muulla tavoin kuin pahuudella. Ihminen itse tai hänen perheensä tai muut läheisensä ovat tehneet syntiä, josta ihminen ja tässä tapauksessa Job siis kärsivät. Kunpa Jumala varjelisi meidät kaikki Sofarin, Elifasin ja Bildadin kaltaisilta ystäviltä.
Luukkaan evankeliumi poikkeaa muista kolmesta Uuden testamentin evankeliumista siinä, että sen kirjoittajana pidetty Luukas ei ollut itse Jeesuksen elämän silminnäkijä, vaan hän kirjoitti ”otettuaan alusta asti tarkan selon Jeesuksen elämän silminnäkijöiltä. Luukas oli tarkkaan asioita tutkittuaan vakuuttunut, että se, mitä hän kirjoitti Jeesuksesta ja hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksesta, piti paikkansa. Kirjoittajana pidetään todennäköisesti lääkäri Luukasta, joka toimi apostoli Paavalin työtoverina. On piristävää lukea tarkkaa selostusta, johon yhdistyy pian yliluonnollisia kohtaamisia ja tapahtumia. Evankeliumin alku on varsin lennokas, sillä kaksi tavallista ihmistä kohtaa enkelin: ensin pappi Sakarias ja sitten nuori nainen Maria. Ihmisen reaktio jumalalliseen kohtaamiseen vaihtelee. Sakarias on epäuskoinen ja haluaa enkeliltä varmuutta: ”Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs” (jae 18). Marialla on myös paljon sulateltavaa, kun enkeli sanoo, että hän tulee raskaaksi ja synnyttää Jumalan, Korkeimman Pojan. Maria kysyy ihmetellen: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Maria hyväksyy enkelin selityksen ja suostuu tehtävään. ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit,” hän vastaa (j 38).
Enkelin vastaus ja siis Jumalan vastaus Sakariaan ja Marian ihmetykseen on toteamus, että ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta” (j. 37). Tuota mahdotonta jumalallista puuttumista meilläkin on lupa pyytää ja rukoilla erilaisiin mahdottomiin tilanteisiin. Jumala päättää suvereeni, milloin ja miten hän elämäämme puuttuu.
Minä en ole kovin herkkä aistimaan hengellisiä voimia tai kokemaan yliluonnollisia ilmestyksiä tai asioita. Luulen silti, että minunkin elämässäni on monta kertaa ollut enkeleitä. Niin monesta läheltä piti tilanteesta olen pelastunut. On kuin Jumalan enkeli olisi astunut väliin ja viivästyttänyt kulman takaa tai risteyksestä tulevaa autoa useammankin kerran sen kohtalokkaan sekunnin kymmenes- tai sadasosan verran.
Kerran elämässäni luulen nähneeni oikean enkelin, joka kohtasi ja auttoi minua hyvin varhain eräänä kesäaamuna kotipaikkakunnan kadulla, jossa ei liikkunut ketään muita.
Yliluonnolliset kohtaamiset voivat muuttaa jollakin perustavalla tavalla ihmisen elämää, kuten Sakariaalle ja Marialle kävi, ja ehkä myös minulle.
Heli