Ihminen osaa kyllä kaivaa esiin maan aarteet, “mutta viisaus – missä se on? Missä on ymmärrys? Ihminen ei löydä tietä sen luokse, tästä maailmasta sitä ei voi löytää.” Sitä Job nyt kyselee useampaan otteeseen. (Jos tähän vielä lisää nykyisin usein tietotyökaluna käytetyn tekoälyn, niin kyllä pohdiskeltavaa riittää.)
Job itse vastaa kysymykseensä luvun loppupuolella. “Jumala yksin tuntee tien viisauden luo. Hän yksin tietää, missä se asuu” (23). Jumala kertoi sen ihmiselle:” Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa” (28).
Todellinen viisaus ei ole älykkyyttä tai tiedon määrää. Se on Jumalan suuruuden ymmärtämistä ja kunnioittamista, ja se asettaa ihmisen nöyrälle paikalle Herran edessä. Herraa pelkäävälle kasvaa moraalista ja hengellistä kykyä erottaa hyvä pahasta sekä halu elää Jumalan tahdon ja ohjeiden mukaan.
”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta” (Jaak.1:5).
Nyt alkoi opetuslasten treenikausi. Edellä he olivat saaneet seurailla Jeesuksen elämän ja opetuksen tuomaa suosiota hänen puhuessaan Jumalan valtakunnasta suurille ihmisjoukoille, mutta kuitenkin yksilöt huomioiden. Monet ihmeet tulivat Jeesuksen kautta kaikkien hämmästeltäväksi ja todellisiksi. Jeesus antoi kahdelletoista opetuslapselleen vallan parantaa sairaita, lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja ohjeistaa heidät luottamaan Jumalan huolenpitoon ilman omia matkaeväitä tai rahaa. Sitä voisi nykytermein kutsua ehkä myös ilmiöoppimisena, jossa tietoa sovelletaan käytäntöön reaalimaailmassa, harjoitellaan ongelmanratkaisu- ja ryhmätyötaitoja ja kykyä hahmottaa suuria kokonaisuuksia. Ilmiöoppiminen on kuitenkin jo julistettu pannaan Pisa-tulosten myötä, niin olkoot sitten tiimioppimista. Eli julistetaan evankeliumia, parannetaan sairaita ja palataan yhteen jakamaan kokemuksia Jumalan valtakunnasta. Jokainen ryhmän jäsen on vastuussa lopputuloksesta ja toisten oppimisesta. Näin teoria ja käytäntö kulkevat käsi kädessä.
Ruokkimisihmeessä opetuslapset olivat ehdottaneet nälkäisten ruokkimiseen inhimillistä ratkaisua, mutta Jeesus haastaa oppilaitaan seuraavalla tehtävällä. ”Antakaa te heille syötävää” (13). Näin tapahtuikin, mutta Jeesuksen tavalla, jossa mukaan otettiin ihmiset ja olemassaolevat resurssit. Viisi leipää ja kaksi kalaa muuttuivat Jeesuksen siunaamana ja opetuslasten jakamana yltäkylläisyydeksi ja ihmeeksi. “Kaikki söivät kyllikseen , ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin 12 korillista” (17).
Jeesukselle oli tärkeää se, että opetuslapset varmasti tajuaisivat, että hän on Messias. Siksi hän kyselee asiaa opetuslapsiltaan, joiden puolesta Pietari tunnustaa uskovansa, että Jeesus on Messias. Sanomalla Jeesusta Kristukseksi (Messiaaksi) Pietari tunnusti, että Jeesus ei ollut vain yksi profeetta muiden joukossa, vaan se kauan odotettu kuningas ja pelastaja, josta koko Vanha testamentti oli ennustanut. Nyt Jeesus rohkaistuu jo vähän kertomaan omasta kohtalostaan tässä vaiheessa koulutusta.
Mielenkiintoinen piirre Jeesus-opettajasta löytyy opetuslasten epäonnistumisen yhteydessä. Jeesus turhautuu aika paljon ja myös tuo tunteensa esille sanallisesti kohdatessaan opetuslasten kyvyttömyyden ajaa pojasta pois pahaa henkeä. Hän oli palannut muutamien opetuslasten kanssa vuorelta suurten hengellisten kokemusten kanssa, jotka olivat vahvistaneet ja selkeyttäneet Jeesuksen tehtävää ja valtuutusta. Jeesus oli saanut jutella Mooseksen ja Elian kanssa ja Isä Jumalakin oli ilmestynyt pilvenä paikalle. Nyt epätoivo ja ehkä epäusko oppilaiden kyvykkyyteen oli hetkeksi tullut pintaan. Aikaa oli niin vähän jäljellä.
Juha