Vuorossa on valitusvirsi, jolla Job tunteita herättävästi haluaa ehkä muistuttaa, miten ystävät eivät ole olleet ymmärtäväisiä ja empaattisia häntä kohtaan. Job kuvailee omaa kärsimystään monin eri tavoin ja monella elämän alueella hyvin rajuin sanoin. Kärsimyksen ongelmaa on mahdoton järjellä selittää. Hän kokee suurta tuskaa, koska on menettänyt sosiaalisen asemansa ja nyt jo yhteiskunnan ulkopuolelle syrjäytyneetkin pitävät häntä pilkkanaan ja osoittavat sen monin eri tavoin. Näin katosi mainen kunnia ja arvostus nopeasti. Lisäksi hänen ruumiinsa kärsii, kipu on valtava ja kauhu saa hänet valtaansa. Pahinta lienee se, että hän kokee myös Jumalan hyljänneet hänet. “Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa, minä seison sinun edessäsi, mutta sinä vain tuijotat minua. Olet muuttunut julmaksi minua kohtaan, rajusti sinun kätesi minua ravistelee” (20-21).
On helppo sanoa, että eihän Jumalan hylkää ketään, joka apua huutaa, kun tietää Jobin elämän seuraavat vaiheet jo nyt. Ahdistuksen aikana on kuitenkin vaikeaa katsoa tulevaan, vaikka Jumalan huolenpito ja rakkaus siellä odottavatkin. Tunteet kertovat, että Jumala on unohtanut minut. Usko voi kuitenkin kurottaa jo eteenpäin vastaten, että vaikka en näe enkä ymmärrä, ei Jumalan armo ole muuttunut. Herra hallitsee tämänkin. Luku päättyy pimeyteen, koska tarina ei ole vielä ohi.
Raamatun sankareissa on paljon samaa kokeneita, jossa kuljetaan täydellisen pimeyden ja vastaamattomien rukousten läpi ennen kuin Jumala lopulta vastaa ja palauttaa kaiken. Tulipa mieleen myös Jeesuksen sanat Golgatalla:“Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Mark. 15:34)
UT:n lukukappaleesta löytyy myös apua kärsimykseen. Jeesus opettaa rukoilemaan, joka on suuri lahja ja etuoikeus kaikille. Saamme jättää murheemme ja koko elämämme Taivaan Isän hoitoon. Jeesus antaa opetuslapsille käytännön työkalut tulevaan taistoon. Voi iloiten yhtyä tähän opetuslasten pyyntöön: “Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiaan.”
Jeesus opettaa vertauksillaan, että rukoilu on kestävyyslaji ja Jumala kyllä kuulee rukoukset, vaikka se ei rukoilijasta aina tunnu siltä. “Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan” (10). Jumalan perimmäinen vastaus rukouksiin on Hänen oman läsnäolonsa, voimansa ja lohdutuksensa eli (Pyhän Hengen) antaminen ihmiselle.
Luvun lopusta vielä sen verran, että Jeesus puhuu taas Jumalan sanan kuulemisen ja noudattamisen tärkeydestä sekä valon sytyttämisestä. Nämä liittyvät olennaisesti myös rukoukseen ja hengellisen elämän hoitamiseen. Autuas on se, joka niin tekee, sillä silloin lamppu syttyy ja valaisee. “Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: »Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.» (Joh. 8.12)
Juha