Aikamedian Sana elämään -kommentaariraamattu (2018, s. 2461) taustoittaa Kolossalaiskirjettä seuraavasti:
-
- Kirjeen kirjoitti Paavali ollessaan vangittuna Roomassa noin vuonna 60.
- Paavali ei koskaan käynyt Kolossassa.
- Seurakuntaan oli levinnyt harhaoppi, jossa kristinuskoon yhdistettiin ajatuksia pakanauskonnoista, juutalaisuudesta ja kreikkalaisesta filosofiasta.
- Tämä harhaoppi tultiin myöhemmin tuntemaan nimellä gnostilaisuus, joka painotti erityislaatuista tietoa (kreikaksi gnosis) ja kielsi Jeesuksen Jumaluuden.
- Kirje on Paavalin vastaus harhaoppia vastaan.
Tätä taustaa vasten kirjeen ensimmäinen luku on käsittämättömän kannustava ja rohkaiseva. Niin ainakin sen itse koen. Tosin on varmaankin niin, että sellainen ihminen, joka ei ole Paavalin kanssa samaa mieltä, todennäköisesti tunnistaa nuhtelun ns. rivien välistä.
Itsellänikin on tällaisia kokemuksia nuhtelusta. Toinen ihminen on sanonut jotakin, joka pintatasolla näyttää rohkaisevalta, kannustavalta ja rakkaudelliselta, mutta on sisältänyt selkeän nuhtelun. Itse olen sen ymmärtänyt, mutta todennäköisesti kukaan ulkopuolinen ei sitä ole huomannut – ei välttämättä edes viestin välittäjä. Tämä kuvastaa mielestäni Jumalan mielenlaatua – hän ei halua lyödä lyötyä, itseensä pettynyttä ja epäonnistunutta, vaan haluaa antaa mahdollisuuden uuteen alkuun.
Pekka