Olin aikoinaan 1980-luvun alussa yhden vuoden vaihto-oppilaana USA:ssa. Muistan, miten tuntui hienolta, kun radiosta tuli useammalta kanavalta pelkästään hittimusiikkia. Mainoksia oli toki aina välissä. Radioasemien juontajat olivat paikallisia kuuluisuuksia. Samaan aikaan meillä Suomessa ei ollut vielä kaupallisia radioasemia. Oli vain Ylen Yleisradio ja Rinnakkaisradio, jotka muistikuvieni mukaan tuottivat pääsiassa vain kuivaa asiaohjelmaa. Toki Rinnakkaisradion puolella oli viihteellisempääkin sisältöä, mutta ei sitä kyllä koko aikaa ollut.
Jossain vaiheessa aloin kuitenkin miettiä, mitä se ihmiselle tekee, jos hän täyttää elämänsä vain viihteellisellä sisällöllä. Päästääkö hän itsensä liian helpolla? Hän varmaankin kokee olevansa vapaa valitsemaan asioita mieltymystensä mukaan, mutta noiden valintojen kautta hän kuitenkin alistuu jollekin auktoriteetille ja altistuu jonkinlaiselle arvomaailmalle tiedostaen tai tiedostamattaan. Oliko sittenkin parempi niin, että kotimaani radiolla oli jonkinlainen yleissivistävä ja/tai koulutuksellinen tehtävä, jossa pyrittiin hieman ”ylevämpiin” tavoitteisiin? Jokuhan ne tavoitteet määritteli, joten tässäkin mallissa oltiin jonkin auktoriteetin alla. Taloustieteen termein voisi ehkä todeta, että annetaanko ihmisten tarpeiden tyydytys markkinoiden vai hierarkioiden ratkaistavaksi.
Jostain syystä tämä muisto tuli mieleeni, kun mietin Paavalin sanoja (Kol. 3:2): ”Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä.” Länsimaisen vapauden illuusion keskellä on hyvä pysähtyä ainakin ajoittain miettimään, kuka tai ketkä meidän auktoriteettimme on/ovat ja mihin valintamme johtavat.
Pekka