Tälle päivää vanhan testamentin uhrikäytäntöjä. Hienoa että tällaiseen ei ole enää tarvetta. Tämän päivän ihmisestä nämä eläinuhrikäytännöt ovat aika kauheita. Ainoa näitä puolustava näkökulma jonka keksin on se, että näitä käytäntöjä ei tehty meitä varten vaan tuolloin, tuhansia vuosia sitten eläneitä ihmisiä varten. Siihen aikaan ja paljon myöhemminkin on ollut uskontoja joissa on vaadittu ihmisuhreja. Kenties tämä eläinuhrikäytäntö oli pakollinen “siirtymävaihe” kulttuurin ja tapojen kehittyessä. Lopullinen totuus tästä taitaa selvitä vasta iänkaikkisuuden toisella puolella.
Laitoin jälleen 2020 käännöksen kun siinä oli hieman paremmin nykykieleen (ja -ymmärrykseen) sopivaa ilmaisua.
Uhraaminen on esillä myös tämän päivän uuden testamentin luvussa. Nyt aiheena hengelliset uhrit. Kysymys aiheeseen liittyen: Mitä hengelliset uhrit tarkoittavat käytännössä (arjessa, nykypäivänä, sinun/minun elämässä)?
Eilisen kirjoitin siitä että “olet jo perillä”. Kovin usein tuon asian ääreen pysähtymisen sijalle tulee ihmiselle niin ominainen pyrkimys “jatkuvaan kehitykseen”. Se että me kehitymme ei ole huono asia. Ja niin tämän päivän raamatun luku kuin muutenkin yleisesti raamatussa annetaan ymmärtää että ihmisen on hyvä kehittyä myös hengellisesti, uskossa. Mutta niin kuin elämässä yleensä, niin myös tässä asiassa, olisi hyvä pitää järki ja kohtuullisuus mukana.
Moni uupuu itsensä kehittämisen ja siihen liittyvien, oman päänsä sisältä tulevien vaatimusten noudattamisesta. Kehitys ajaa ohi rakkauden itseensä, lähimmäisiin ja Jumalaan, mikä ei varmastikaan ole sitä mitä Jeesus meiltä seuraajiltaan haluaa.
Tolkullista kehittymistä siis meille kaikille 🙂
–Tomppa