Tämä psalmi keskittyy Jumalan suuruuteen. Rukoilija ei kerro siinä itsestään tai tilanteestaan mitään. Tästä voisi päätellä, että tämä on tarkoitettu osaksi jumalanpalvelusta, vaikka miksei se sopisi yksityisiin rukoushetkiinkin. Jumalan suuruuden muistaminen ja ylistäminen on tärkeä osa rukouselämää. Ilman sitä katse keskittyy omiin kykyihin tai vaikeisiin olosuhteisiin. Kun palautamme mieliimme ketä me palvelemme, niin asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin.
Tätä psalmia lukiessa tuli mieleen, että olemme ehkä vähän etääntyneet ajatuksesta, että Jumala toimii luonnossa. Jumalaa mennään kohtaamaan kirkkoon ja seurakuntaan ja hyvä niin. Hän on kuitenkin läsnä kaikkialla.
Jeesusta kiusattiin ja kiusausten ytimessä oli sana ”jos”. Jos olet sitä mitä uskot tai toivot olevasi, niin todista se tavalla tai toisella, vaikka se veisi sielusi. Jeesus ei langennut tähän, mutta miten lienee meidän laitamme. Jeesus moitti myöhemmin fariseuksia siitä, että heidän elämänsä oli muuttunut esitykseksi. Heille oli niin tärkeää osoittaa oma hurskaus toisille, että he olivat valmiita seisomaan kadunkulmissa päivät pitkät rukoilemassa. He eivät huomanneet, että Jumalaa tuollainen ei kiinnostanut pätkääkään.
Jeesus kohtasi kiusaukset tilanteessa, jossa Jumala oli juuri aikaisemmin Jordan virralla kuuluttanut rakkauttaan ja hyväksyntäänsä. Tämä on oikea järjestys ja vastalääke ulkokultaisuuteen. Jumala rakasti meitä ennen kuin olimme tehneet yhtään mitään ja hyväksyi meidät seuraansa. Siihen ei tekemiset tai tekemättä jättämiset vaikuta. Sen vuoksi ei ole tarpeen murehtia elämämme ”jos”-lauseista. Tämä on hankala juttu, koska niiden mukaan toimiminen tuntuu hurskaalta. Totuus on kuitenkin se, että jos yritämme todistaa teoillamme olevamme jotakin, niin se on itseasiassa kiusauksiin lankeamista ja Jumalan lupausten epäilemistä.
Marko