Ilmaus ”syntipukki” lienee lähes kaikille tuttu. Syntipukiksi sanotaan henkilöä, jonka syyksi muiden virheet on laitettu. Se ilmaus nousee tästä Raamatun paikasta. Pahat teot laitettiin toisen pukin nimiin ja se karkotettiin pois. Konkreettinen kuva siitä, miten syntien sovitus vaatii verta ja sen jälkeen synnit ajetaan pois, ulos kaupungista. Tässä määrätään myös Suuren sovituspäivän, Jom Kippurin vietosta. Meille merkittävä sovitus tapahtui pääsiäisenä. Tämä on kuitenkin esikuva Jeesuksen sovitustyöstä.
Minusta on ihanaa lukea näistä tapahtumista. Tässä on ikäänkuin useampi taso, joilla asioita tapahtuu. On yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna yhteiskuntarauhan häiritsijöitä, joita kuulustellaan ja ohjataan vaikenemaan. On evankeliumin etenemisen näkökulmasta rohkeat todistajat, joiden sanoma etenee huikealla tahdilla niin, että uskovien määrä moninkertaistuu. Ja on Jumalan yhteyden näkökulma, jossa apostolit ovat uhkailuista huolimatta kuuliaisia Jumalalle, koska keskittyvät Herraan, Hänen tahtoonsa ja tulevaan kirkkauteen.
”Kun he olivat päättäneet rukouksensa, vavahti paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa.” Nämä ihmiset saivat kokea Jumalan voiman. Sivuhuomio: Yksi raamattukoulun opettajistani pohti, olikohan maan tärähtelyssä kristityille vähän liikaakin Jumalan voimaa. Jakeessa 23 rukoillessa Jumalasta käytettyä sanaa ”despota” (ei ihan suomennu, mutta tarkoittaa Herraa tai yksinvaltiasta) ei nimittäin käytetä enää tämän jälkeen.
Meidän Jumalamme on hyvä, pyhä ja voimallinen. Hän on paras kiinnekohta elämälle. Alkuseurakunnassa uskovat rakensivat koko elämänsä Jumalan varaan ja rakastivat lähimmäisiään. Heillä oli omakohtaista kokemusta siitä, mistä Jeesus oli luopunut heidän vuokseen. He olivat halukkaita luopumaan omastaan hänen hyväkseen.
Anna