Jumala valitsi Israelin omaisuuskansaksi, mutta ei heidän ansionsa takia. Se oli Jumalan valinta, valinta perustui armoon. Israelin keskuudesta valittiin erikseen leeviläiset toimittamaan jumalanpalvelukseen liittyviä toimituksia. Jumala otti heidät omakseen. Uudessa testamentissa meitä kutsutaan papeiksi, jotka toimittavat jumalanpalvelusta. Roomalaiskirjeessä sanotaan: antakaa itsenne uhriksi, tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Uhraamista ei ole siis lopetettu, eläin uhrit vain. Synnit on sovitettu Kristuksen täydellisellä sovituksella, mutta uhraaminen Jumalalle jatkuu. Meidän tulee ottaa joka päivä ristimme ja seurata Jeesusta. Meidän tulee antaa itsemme jumalanpalveluksena Jumalalle. Olemme hänen omiaan ja hänen palvelijoita. Koko elämämme on Jumalan palvelemista. Emme itse omista itseämme, vaan Jumala omistaa meidät. Eikö tällaiset sanat kuulosta kauheilta? Emme omista mitään elämässämme, vaan kaikki on Jumalan. Paavali sanoo: “Paavali, Apollos ja Keefas, maailma, elämä ja kuolema, kaikki nykyinen ja tuleva. Se kaikki on teidän, mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.” 1. kor. 3:22-23. Tuntuu, että kaikki minussa vastustaa ajatusta, että joku muu omistaa minut. Kuitenkin samalla koen turvallisuutta kaiken epävarmuuden keskellä. Minun elämäni lepää Jumalan käsissä, minulla on Isä, joka pitää huolta lapsistaan. Minulla on Isä, joka neuvoo, ohjaa, suojelee, eikä edes kuolema erota minua hänestä. Minä olen hänen omansa.
Paavali sanoo eläneensä koko elämänsä Jumalan edessä vilpittömästi, myös silloin, kun vainosi seurakuntaa. Jeesus totesi yhdelle opetuslapselleen, Natanelille: »Siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä!»” Joh. 1:47 Paavali ei tarkoita, että hän olisi elänyt synnittömän elämän. Toisessa kohtaa hän toteaa olevansa syntisistä suurin. Elämä ilman omaatuntoa loukkaamatta on siis jotain muuta kuin synnittömänä elämistä. Jeesus kuvaa Natanelia aidoksi israelilaiseksi, mieheksi vailla vilppiä. Voisiko Paavalin lause tarkoittaa elämää, jossa pyrkii elämään sen omantunnon mukaisesti, joka minulla on? Paavali luuli, että kristittyjä piti vainota. Hän pyrki suojelemaan omaa uskontoaan, toimi omantuntonsa mukaisesti. Hän on ollut vilpitön uskossaan. Voisiko Jeesuksen kuvaus Nataneliasta tarkoittaa elämää ilman ajatusta tehdä vääryyttää, kohdella kaikkia tasapuolisesti, ei pettää toisia vaikkapa raha-asioissa, pyrkimystä elää lain mukaisesti? Ehkä tässä mielessä voisi monikin todeta elävänsä omaatuntoa loukkaamatta.
Paavali sai vankeudessa Jumalalta rohkaisut sanat, mutta toisaalta pettymyksenkin. Hänen vankeutensa jatkuisi pitkään, aina Roomaan saakka. Mitä itse ajattelisin tällaisesta? Kiva, kun rohkaiset, mutta miksi en vaan pääse vapaaksi. Olenhan rehnyt tehokkaasti julistustyötä ja monia ihmisiä on pelastunut. Miksi joudun Roomaan asti? Toisaalta Paavali olisi voinut passivoitua. Miksi enää pyrkiä todistamaan syyttömyyttä, kun vankeus kuitenkin jatkuu. Hän pysyi kuitenkin rohkeana, hän puolusti itseään rohkeasti ja todisti kuninkaille rohkeasti. Evankeliumin sanoma vietiin aina yhteiskunnan heikkoimmassa asemassa olevista yksinvaltiaan keisarin luokse. Evankeliumin sanoma meni läpi yhteiskunnan, kaikki kuulivat sen. Keisarin luokse ei olisi ollut mitään muuta mahdollisuutta mennä. Miksi keisarillekin, hirvittäviä tekoja tehneelle ihmisille piti julistaa armon evankeliumi? Siksi, koska se koskee kaikkia ja kuuluu kaikille. Pysytään rohkeana uskomme koetuksissa, turvataan Jumalan lupauksiin tänäänkin.
Mika