”Meitä on ohjannut Jumalan armo eikä inhimillinen viisaus.” (Jae 12)
Tämä hyppäsi tekstistä silmille. Toissa päivänä kirjoitin Jumalan armosta, joka on liikkeelle paneva voima, joka tekee työtä meissä ja meidän kauttamme. Tässä luvussa Jumalan armo ohjaa. Sitten mainitaan, että tämä ohjaus on jotain muuta kuin inhimillistä viisautta.
Jumalan armo avaa suhteen Jeesukseen. Hänessä ”kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.” (Kol. 2:3) Suhde tähän Jeesukseen on ohjaava tekijä elämässämme. Ei inhimillinen viisaus. Suhteesta häneen ammennamme viisautta ja tietoa.
Inhimillinen viisaus voi olla varmasti ihan hyvä juttu, mutta sen ei tule olla syvimmiltään ohjaajamme. Suhde Jeesukseen on ohjaava tekijä.
Joskus Jumala voi kutsua myös tekemään ratkaisuja, jotka eivät ole inhimillisen viisauden mukaisia. Tämä johdatuksen seuraaminen johti kirjeen kirjoittajat ”suunnattomiin ja ylivoimaisiin vaikeuksiin” (jae 8). Nämä vaikeudetkin johtivat hyvään lopputuloksekseen ja Jumalaan luottamiseen: ”jotta emme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan” (jae 9). Tämäkin tapahtui siis Jumalan armon ohjauksessa.
Topi