“Kuningas, olet kaunein ihmisten joukossa, sinun huulesi puhuvat suloisia sanoja. Siunatkoon Jumala sinua iäti!” (jae 3)
Tämän päivän psalmi julistaa iloa ja juhlaa, johon meidätkin on kutsuttu. Pohdin, kuka on se kuningas, jolle psalmi on alunperin kirjoitettu, millainen on ollut se hääpäivä. Luulen, että kuninkaalliset häät ovat tuohon aikaan olleet väelle vähintään yhtä tärkeä spektaakkeli kuin nykyään.
Jeesus on meidän kuninkaamme, sulhanen, jonka valtaistuin “pysyy ikuisesti”. Me, seurakunta, saamme kerran tulla hänen luokseen “juhlapuvussa”, kumartua hänen eteensä.
Olen miettinyt sitä, miksi Jumala on halunnut kautta linjan kuvata suhdettaan kansaansa, seurakuntaansa avioliiton kautta. Jumala on valinnut kaikkein voimakkaimmat ihmiselle käsitettävät kuvat heijastamaan sitä rakkautta ja läheisyyttä, jota hän tahtoo meidän kanssamme. Ajatella, miten sulhanen iloitsee morsiamestaan! Millaisella innostuksella odotetaan sitä hetkeä, kun hääpari vihdoin kohtaa toisensa.
“Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.” (jae 23)
Rehellisesti sanottuna, kun pysähdyn ajattelemaan tätä, Jumalan suunnitelmaa seurakunnalleen, se tuntuu aivan häkellyttävältä ja menee yli ymmärryksen. Voiko tämä todella tarkoittaa myös meitä, sinua ja minua? Ja mitä sen pitäisi meille merkitä? Ehkä voisin ainakin itseäni haastaa näiden tekstien äärellä pysähtymään hieman useammin tämän ihmeellisen kuvan äärelle, antaa sen puhua elämääni. Ja myös sen sponttaanin ilon ja innostuksen äärelle, jota ne minussa herättävät! Se on luultavasti hyvä lähtökohta, vaikkei paljoa ymmärräkään.
Onneksi Paavali on sanoittanut näihin teksteihin täydellisen rukouksen. Uskon, että voimme ottaa sen myös omalle kohdallemme:
“Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa” (jakeet 17-18.)
Ada