Tässä luvussa tulee esille heti alkuun, ettei Paavali ilmeisesti ollut käynyt Kolossassa. Hän sanoo suoraan, että Laodikean seurakunta ja Kolossan seurakunta olivat hänelle taistelun aihe, vaikka he eivät olleet nähneet Paavalin kasvoja. Paavali halusi, että nämä seurakunnat ”saisivat rohkeuden omistaa täysin varman ymmärtämisen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen. Hänessä (Kristuksessa) ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä” (jakeet 1-3). Tätä oli syytä korostaa, koska ilmeisesti ns. harhaopeissa oli ja on houkutusta etsiä viisautta ja ehkä jopa kykyä tehdä päätöksiä ja valintoja elämässä tai jopa tietää tulevia. Tällainen ajatus tulee tätä lukua lukiessa. Ihminen inhimillisenä olentona tietää, ettei ihan voi kaikessa luottaa itseensä, tulevaisuus voi tuoda mitä tahansa, siksi varmuutta ja tukea on houkutus etsiä jostain.
Vahva suositukseni on, että tällaisessa tilanteessa ihminen kääntyisi Jeesuksen puoleen ja pyytäisi vain yksinkertaisesti apua ja johdatusta. Minkäänlainen ruokavalio tai älä sitä-älä tätä -elämä ei auta. Näillä on viisauden maine, muttei mitään arvoa (23). Siis pohjimmiltaan, vain Kristus ja vielä kerran Kristus on elämän perusta ja ihan kaikki. Meillekin tänään.
Pirkko