Saul oli Jumalan valitsema kuningas. Samuel oli jo kahdesti voidellut hänet kuninkaaksi, kerran yksityisesti ja kerran julkisesti. Tässä luvussa kuninkuus vielä vahvistettiin sen jälkeen, kun Saul oli toiminut asemansa mukaisesti.
Minussa Saul herättää ristiriitaisia tunteita, koska olen lukenut, kuinka hän myöhemmin kohtelee Daavidia, eikä noudata Jumalan tahtoa. Tässä Saul kuitenkin on oikealla tiellä. Hän on jo aiemmin täyttynyt Hengellä ja nyt jälleen täyttyy Herran hengellä, kokee vihaa vääryyden edessä ja ryhtyy toimiin. Kansa seuraa häntä ja kuninkaiden aikakausi Israelissa saa alkunsa.
Tämä Saulin kokemus laittaa miettimään Jumalan johdatusta ja kuuliaisuutta. Jumalan tahto ei tapahdu automaattisesti. Saulin osalta ei riittänyt, että hänet voideltiin kuninkaaksi, vaan vasta, kun hän toimi kuninkaan tavoin, hänen kuninkuutensa vahvistettiin. Itseä tämä koskee pienissä asioissa. Olen usein kokenut, kuinka Jumalan siunaus ja hänen antama viisaus tilanteeseen tulevat vasta, jos olen kuuliainen ja toimin. Monesti koen, etten ole valmis johonkin, mutta onneksi asiat eivät ole kiinni minusta, vaan Jumalasta.
Myös Tessalonikalaiset täyttyivät Hengellä ja seurasivat Jumalaa. Heidän uskonsa sai heidät toimimaan ja sana kulkeutui laajalle heidän ahdingostaan huolimatta. On merkille pantavaa, kuinka tässä luvussa lempeästi sanotaan pelkkää hyvää Tessalonikalaisista.
Ketä Tessalonikalaiset olivat? Kyse on nykyisen Kreikan kaupungista, joka tuohon aikaan oli keskeinen satamakaupunki. (Nyt satama on mataloitunut, eikä kaupunki enää ole meren äärellä.) Tessalonika sijaitsi keskeisen kulkuväylän Via Ignatian varrella ja siellä oli tärkeä rahapaja, eli se oli myös tärkeä talouskeskus. Siis keskeinen kaupunki. Hyvää kontekstia Paavalin näkökulmaan saa, jos lukee Apostolien tekojen lukuja 16 ja 17. Paavali oli kumppaneineen aikonut evankelioida Aasiassa, mutta Pyhän Hengen estäessä sen, he siirtyivät unen johdattamina ”pakanallisen” Euroopan puolelle. Siellä he joutuivat pian vankilaan, josta jatkoivat Tessalonikaan. Tessalonikassa monia kääntyi seuraamaan Jeesusta, mikä nostatti mellakan ja Paavali seuralaisineen joutui lähtemään. Seurakunta syntyi siis varsin vihamieliseen ympäristöön. Tästä kirjeestä kuulee, kuinka Paavali seuralaisineen iloitsee siitä, että seurakunta on kestänyt paineen keskellä. He ovat oikealla tiellä!
Kunpa mekin pysyisimme Jeesuksen yhteydessä kaiken paineen ja kiusausten keskellä. Herra anna meille viisautta seurata sinua ja olla kuuliaisia sinulle. Täytä meitä Pyhällä hengellä.
Anna