Herran liiton arkun käsittelyyn oli annettu tarkat ohjeet. Se piti kantaa tietyllä tavalla eikä sitä olisi saanut kuljettaa vankkureilla. Papit olivat joko unohtaneet säädökset tai eivät välittäneet niistä ja sen takia pappi Ussia kuoli. Toiselle kerralla se tuotiin kaupunkiin oikealla tavalla. Jumalan pyhyys on pelottavaa, Ussia kuoli koskettuaan liiton arkkiin. Hän rikkoi Jumalaa vastaan ja kuoli. Jumalan pyhyyden loukkaamisen seuraus oli konkreettista ja pelottavaa. Daavid pelkäsi eikä ihme. Ehkä hän joutui ensimmäistä kertaa elämässään kohtaamaan ja näkemään Jumalan pyhyyden, joka on pelottavaa. Heprealaiskirje viittaa vanhan testamentin pelottavaan Jumalaan ja muistuttaa samalla, että kyse on samasta Jumalasta, mutta meillä on välimies, Jeesus Kristus. Hänen ansiostaan voimme lähestyä pyhää Jumalaa ilman pelkoa kuolemasta.
Daavidin tanssi ja hyppi Jumalan arkun edessä. Se on jotain suomalaiselle jäyhyydelle vierasta. Katsoisinko tanssivaa ja hyppivää uskovaa Daavidin vaimon Mikalin tavalla halveksien? Olisiko tanssi sopivaa omasta mielestäni? Mikal oli lukinnut mielestään kuninkaalle soveliaat käyttäytymisen tavat. Hän näki Daavidin narrina, mutta Daavidin vastaus oli hyvin nöyrä. Hän ei ensinnäkään hävennyt hyppimistään ja tanssiaan, koska hän teki sen Herralle eikä ihmisille. Mikal sanoi Daavidin olleen narri ja arvoton ihmisten edessä, Daavid vastasi olevansa arvoton Jumalan edessä. Hän olisi valmis menemään vieläkin pidemmälle alentumisessaan voidakseen iloita Herran edessä. Ilo Jumalassa voi olla itsensä alentamista ihmisten edessä, halveksittavaan asemaan asettumista. Voisinpa ajatella Daavidin tavalla, minä iloitsen Herrasta, hänen läheisyydestään ja hänestä, vaikka tanssien ja hyppien välittämättä siitä, mitä ihmiset minusta ajattelisivat. Herra anna minulle nöyryyttä ja rohkeutta ilmaista iloani sinun edessä. Anna minulle iloa, joka ilmaisee sinun voimaasi ja kunniaasi rohkealla tavalla.
Jeesuksen elämä maanpäällä oli paljon muutakin kuin opettaminen ja sairaiden parantaminen. Hän joutui käymään läpi ihmisen elämän suruja ja iloja. Jeesuksen ihmiselämän rukouskin oli itkua ja huutoa Jumalan, Isän puoleen. Jeesuksen rukousta kuvataan uhrirukouksena kuoleman edessä. Hänen rukouksensa kuultiin ja hän pelastui kuolemasta. Kuolemasta pelastuminen viittaa siihen, että Jeesus ei jäänyt hautaan, vaan hän nousi ylös kuolleista. Jeesuskin tarvitsi rukousta. Torkemmin evankeliumeissa kuvataan Jeesuksen tuskaista rukousta Getsemamessa.. Hän tiesi kuolevansa, tiesi kohtaavansa hirvittävän synnin kirouksen lankeavan päällensä. Jeesus kuvasi tilaansa Getsemanessa kuoleman tuskaksi. Hän rukoili Getsemanessa niin, että hikoili tai ehkä hikoili tuskissaan. Rukous lähti syvästä tuskasta, huudon ja itkun kanssa. Jeesuksen rukous kohdistui kuitenkin Isän puoleen. Hän jouti käy,ään ihmisen tahdon taistelun kuoleman edessä, kun hän rukoili Isän tahdon toteutumista eikä oman ihmisen tahdon toteutumista. Hänen rukouksensa kuultiin, kuolema oli Jumalan tahto, ilman sitä sovitus ei ollut mahdollinen. Jumalan tahto oli myös se, että Jeesus nousi kuolleista.
Toisinaan elämän tuska saa itkemään, joskus tuska on niin kova, että se tulee esiin huutona. Sisäinen paine on niin kova, että se tulee jotenkin purkaa. Kyse ei ole kuitenkaan raivosta, vaan äärimmäisen tuskan purkautumista. Meidänkin rukouksiamme kuvataan uhrina, jotka nousevat Jumalan eteen. Ilmestyskirjassa kuvataan rukousten nousevan Jumalan edessä olevaan kultamaljaan. Meidän kaikkien kaikki rukoukset nousevat Jumalan eteen jatkuvasti ympäri maailmaan. Yksikään rukous ei jää kuulematta eikä yksikään rukous häviä mihinkään. Se jää Jumalan eteen uhrina. Ollaan tänäänkin rohkeita ja kestäviä rukouksessa. Jatketaan rukousta läheistemme puolesta ja jatketaan rukousta vaikka sama rukous olisi jatkunut vuosikymmeniä. Yksikään rukous ei ole turha. Herra anna voimaa olla kestävä rukouksessa tänäänkin.
Mika