Daavidilla oli ainakin kahdeksan vaimoa, joista Saulin tytär Mikal ei saanut elämänsä aikana lapsia (2. Sam. 6:23). Muille seitsemälle vaimolle syntyi 19 poikaa (tässä luvussa ei ole huomioitu Daavidin sivuvaimojen synnyttämiä poikia, ks. 1. Aik. 3:1-9). Mikäli Daavidin pojat on lueteltu Raamatussa syntymäjärjestyksessä, Salomo oli Daavidin kymmenes poika, ja hänen äitinsä oli Batseba.
Daavid oli Israelin ensimmäinen kuningas, jonka valta periytyi ns. rintaperilliselle. Nykylogiikan mukaan Salomo näyttäisi ohittaneen perimysjärjestyksessä aika monta ennen häntä syntynyttä veljeä ja velipuolta. Tosin hänen veljistään/velipuolistaan ainakin Amnon ja Absalom olivat jo kuolleet ennen vallanvaihtoa. Luonnollisen perimysjärjestyksen mukaan Adonia olisi joka tapauksessa ollut ennen Salomoa.
Batseban (ja Natanin) mukaan Daavid oli luvannut, että Salomosta tulee kuningas (jakeet 13 ja 17). Tosin Raamatusta ei löydy tätä lupausta Daavidin sanomana ennen tätä hetkeä (Sana elämään -kommentaariraamattu 2018, s. 624), ellei sellaisen vahvistukseksi lueta Daavidin sanoja jakeessa 30. Tosin Daavidille oli jossakin vaiheessa jo aiemmin tullut Herran sana, että hänelle syntyy poika, jonka nimi on Salomo ja jonka kuninkaallisen valtaistuimen Herra pitää vahvana ikiaikoihin asti (1. Aik. 22:8-10). Näin ollen Adonian juonittelu kuninkuuden saavuttamiseksi oli tuhoon tuomittu, ja Salomosta tuli kuningas. Natanin ja Batseban piti kuitenkin olla aktiivisia, että näin kävi.
Voisiko ajatella niin, että Natanin ja Batseban toiminta oli senkaltaista, mitä Pietari kuvaa (2. Piet. 1:5-8)? Osoittivatko he uskossaan lujuutta, oikeaa tietoa, itsehillintää, kestävyyttä, jumalanpelkoa, keskinäistä kiintymystä ja rakkautta niin, etteivät he jääneet toimettomiksi? Meille tulee vielä lisäys: ”–eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää”. Näkyykö tämä meidän elämässämme – ei vaatimuksena, vaan seurauksena Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta meitä syntisiä ihmisiä kohtaan?
Pekka