Johanneksen evankeliumi antaa Jeesuksesta kuvan hyvin kutsumustietoisena ihmisenä, opettajana ja Jumalana. Jeesus tiesi tasan tarkkaan, mitä varten oli maailmaan tullut. Jeesuksen valinnat olivat tietoisia ja hän kulki kohti kutsumuksena huipennusta, kuolemaa, aivan kuin olisi itse valinnut sen ”uransa” huippukohdaksi. Ja niinhän hän oli tehnytkin.
Johanneksen evankeliumin 11. luvussa Lasaruksen tarinakin kerrotaan tavalla, josta käy ilmi, että Jeesus salli tietoisesti Lasaruksen kuolla. Miksi? Jeesuksen ”viivyttely” vahvistaisi opetuslasten uskoa (jae 15). Lasaruksen kuolleista herättämisen jälkeen sanottiin, että monet juutalaisista, jotka olivat nähneet mitä Jeesus teki, uskoivat häneen (jae 45). Marttakin tunnusti Jeesuksen olevan Messias (jae 27).
Lasaruksen kuolleista herättäminen synnytti monessa uskon Jeesukseen luvattuna Messiaana. Kansa ja jopa osa kansan johtajista ja fariseuksista uskoi Jeesukseen, osa heistä salaa. Kansa villiintyi ja ihmiset hakeutuivat yhä suurempina joukkoina Jeesuksen luo. Samalla Jeesus vahvisti oman kohtalonsa ja kuolemantuomionsa.
Ylipapit ja fariseukset kutsuivat juutalaisten neuvoston hätäkokoukseen pohtimaan, mitä Jeesukselle tulisi tehdä. Uhkana oli, että roomalaiset tulkitsevat Jeesuksen herättämän kansanliikkeen kapinaksi, tukahduttavat sen väkivalloin ja poistavat juutalaisilta senkään veroisen itsehallinon, joka heillä Rooman valtakunnan alaisuudessa tuolloin oli. Ylipappi Kaifas lausui tietämättään profeetalliset sanat: ”Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?” (Joh. 11:50).
Heli