Heli
Israelin kymmentä heimoa hallitsemaan päässyt Jerobeam teetti kultaisia sonneja ja sanoi kansalle, että siinä heille oli Jumala palveltavaksi. NIin kansan ei tarvitsisi mennä Jumalaa rukoilemaan Jerusalemiin, jota hallitsi Rehabeam. Kansa kun saattaisi samalla kääntyä Rehabeamin puolelle ja Jerobeam menettäisi kannattajansa ja hallitsijan pestintä. Jerobeam jatkoi synnin tekoa ja keksi itse juhlapäiviä ja rakensi uhrikukkuloille pyhäköitä, joihin valitsi papeiksi ketä tahansa ihmisiä. Jumalan käsky oli ollut, että häntä saa palvella ainoastaan yhdessä pyhäkössä Jerusalemissa ja pappien tulee olla leeviläisten heimoon kuuluvia. (1. Kun. 12.) Luvussa 13 Jerobeam saa kuulla Jumalalta tuomion synneistään. Jerobeamin tuhoamiskäskyyn ojentunut käsi jäykistyi ja Betelin uhrialttari halkesi ja meni käyttökelvottomaksi.
Vanhan testamentin aikana synnistä oli usein välittömät seuraukset, kuten edellä 1. Kuningasten kirjastakin näemme. Kun Jeesus tuli, hän oli täynnä armoa ja totuutta (Joh. 1). Synnillä on edelleenkin aina seuraukset. Mutta Jeesus tuli ja kantoi meidän ihmisten synnin seuraukset tulemalla itse synniksi puolestamme. Hänestä tuli sisäänkäynti, ”portti”, Jumalan yhteyteen. Sen vuoksi hän sanoi: ”Minä olen lampaiden portti. Se joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.” Joh. 10:7 – 8)
Jeesus kantoi synnin seuraukset, jotta me voimme elää vapaana synnin seurauksista. Elämä Jumalan lapsena tuo elämäämme sellaisen vapauden, rentouden ja ilon, jollaista mistään muualta ei voi saada. Saamme elää vapaasti elämäämme niissä rajoissa ja puitteissa, joita meille suodaan. Jeesuksen uhraus ristillä vapauttaa meidät myös taistelemaan syntiä ja tuhoisia halujamme vastaan.